Etusivu   Yritys   Yhteystiedot   Ilmoitukset   Tilaukset   Mediatiedot   Palaute   
Otsikot

Konstikasta väriloistoa

Väri voi pilkahtaa abstraktien muotojen joukosta esille yllättävällä tavalla Galleria Tykon uudessa näyttelyssä. Kajaanilaisen kuvataiteilija Hannele Pussisen töitä esittelevä Puhdasta väriä tarjoaa akvarellein maalattuja sommitelmia ja kovareunamaalauksia, jotka taiteilijan itsensä mukaan kiusoittelevat katsojaa arvailemaan, esittääkö kuva jotain vai ei.
–  Kuvien nimiin ei kannata tuijottaa. Annan valmiille töille nimet sen mukaan, miltä ne haluavat näyttää, Pussinen paljastaa.


Lue lisää...

Nurmeksen historiaa hersyvästi

Erikoistutkija, dosentti Ismo Björn veti tuvan täyteen Kötsin museon ja Nurmes-seuran kotiseutuillassa, joka liittyi näyttelyyn Nurmes Pielisen Karjalassa Ruotsin vallan ajalla 1617–1809. Luennon aihe Ruotsin Nurmes – valloitusmaasta kuningaskunnan osaksi paljasti muun muassa sen, miksi Nurmeksen seutu on enemmän luterilaista kuin ortodoksista aluetta, sekä herätti kysymyksiä Simo Hurttana tunnetun Simon Affleckin ja Olli Tiaisen erilaisista maineista.Björn työskentelee Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksessa työskentelevä. Hän tunnusti aiheen kiinnostavan jo oman sukuhistorian takia. Hänen esi-isänsä Lars Björn liittyy vahvasti alueen historiaan.– Talonpoikaissotaväen päällikkö, rakuunaluutnantti Lars Björn kuului Simon Affleckin hoviin. Björnillä oli kaksi poikaa, toinen hyvä, toinen huono. Itse kuulun pahan pojan jälkeläisiin, Björn paljasti.
Pielisen Karjala tuli osaksi Ruotsia Stolbovan rauhassa 1617. Aluetta hallittiin voittomaana aina 1700-luvulle asti. Voittomaiden asukkaat piti kiinnittää osaksi emämaata tai ainakin estää heitä liitymästä vihollisjoukkoihin. Voittomailta ei tehty sotaväen ottoja, sillä alueiden asukkaita pidettiin epäluotettavina.Ismo Björn korosti, ettei kansallisuus liittynyt kieleen vaan uskontoon. Luterilainen kirkko oli monikansallisessa ja -kulttuurisessa Ruotsissa valtakuntaa koossapitävä voima. – Keskeiset osat Ruotsia olivat luterilaisia, mutta maan itäisillä voittomailla oli ortodokseja, Baltiassa ja Keski-Euroopan valloituksilla myös katolisia, kaupungeissa juutalaisia. Kirkko oli yhtenäistämispolitiikan väline. Ruotsi tarkoitti samaa kuin luterilainen.Nurmes oli alueen luterilaisen alueen keskus, joten ensimmäinen kirkko perustettiin sinne. – Nurmes valikoitui Pielisen Karjalan ensimmäiseksi keskukseksi nimenomaan siksi, että se oli luterilaisempi kuin Lieksa, jossa asui 1600-luvun alussa vielä runsaasti ortodokseja. Ortodoksit olivat tuon ajan käsityksen mukaan venäläisiä.


Lue lisää...

 
5. maaliskuuta 2013 | Pertti Meriläinen

Pieni joukko ylävaltimolaisia pitää yllä hiihtolatua. Ladun runsas käyttö palkitsee talkoolaiset.

Hiihtäjät palkka laduntekijöille

Sudenhiihdon taukopaikalla Jänisahossa oli sunnuntaina puolenpäivän aikaan iloista säpinää. Kun laturetkeläiset olivat sivakoineet metsästä nuotion äärelle ja irrottaneet sukset jaloistaan, talkooporukka tarjosi heille mehua, kahvia, sämpylöitä, pullaa, suolakurkkua ja makkaroita.

Montako makkaraa kuuluu osanottomaksuun?

–  Niin monta kuin hiihtäjä haluaa, Seija Kuutti naurahti.

Laturetken huoltotehtävissä oli sunnuntaina toistakymmentä kyläläistä.

Tapahtumaan aiemminkin osallistunut ranskalaisryhmä oli tällä kertaa kunniavieraina.

Töitä koko talvi

Valtimon perinteikäs laturetki on Ylä-Valtimon kyläyhdistyksen talkootyön tulosta. Latujen viimeistelyyn osallistui myös kunnan teknisen toimen kelkkapartio.

–  Aloitimme ladun pohjustuksen joulukuussa, kyläpäällikkö Tauno Kuutti kertoi.

Yksi ahkerimmista talkoolaisista on Jorma Mustonen.

–  Jos laskee kaikki talkootunnit yhteen, niistä kertyy ainakin kymmenen täyttä työpäivää. Palkka on siinä, kun näkee hiihtäjiä ladulla, hän sanoi.

Kunta tukee tapahtumaa Valtimon Vasaman kautta tulevalla avustuksella, joka kattaa osan kelkkojen polttoainekuluista.

Sudenhiihdon laduilla oli hiihdetty jo ennen sunnuntaita. Latua pidetään kunnossa niin kauan kuin on hiihtokelejä.

Pelkkää kiitosta

Sudenhiihdon osanottajat tulivat huoltopisteisiin aurinkoisella mielellä.

–  Ladut ovat hyvät ja maasto sopivan vaihteleva, ensimmäistä kertaa tapahtumaan osallistunut valtimolainen Reijo Kuokkanen kehui.

Ulla Keränen oli samaa mieltä.

–  Maisemat ovat hienot. Ihan kuin Lapissa hiihtelisi.

Nurmekselaiset Ulla Reijonen ja Eija Kortelainen kertoivat osallistuvansa Sudenhiihtoon siksi, että tapahtuma ei loppuisi ainakaan heidän takiaan vähäiseen osanottajamäärään.

Reijonen on hiihtänyt tänä talvena jo 750 kilometriä ja Kortelainen 400 kilometriä. Lauantaina he urakoivat Kolilla 30 kilometriä ja sunnuntaina Valtimolla saman verran.

–  Sudenhiihdossa on hyvät ladut, täydellinen huolto ja hyvä tunnelma, naiset kiittelivät.

Jani Pääkkönen viritteli hiihtoharrastustaan Sudenhiihdossa.

–  Tälle talvelle on takana 40 kilometriä, ja nyt tulee kymmenen lisää, hän sanoi lähtiessään ladulle Ylä-Valtimon koululta.

Perinne jatkuu

Sudenhiihtoon osallistui 96 hiihtäjää, vaikka pakkanen kiusasi aamulla ja suosittu Tiilikan laturetki sattui samaksi päiväksi.

Ylä-Valtimolla oli tarjolla 10 kilometrin Pikkuhukka-latu ja 20 kilometrin Isohukka-latu. Useimmat hiihtivät pidemmän lenkin, jota saattoi jatkaa 10 kilometriä nousemalla suksille Lokkiharjulta.

Tauno Kuutin ja Jorma Mustosen tavoite sadasta osanottajasta oli niin lähellä, että kaksikko teki jo sunnuntaina päätöksen järjestää laturetki myös vuoden kuluttua.

Jos hiihtäjiä olisi ollut puolet vähemmän, urakkaan ryhtymistä olisi harkittu tarkasti.

Hiihtäjiltä saatu palaute oli Kuutin mukaan kannustavaa.

–  Palautelaatikon lapuissa oli pelkkää kiitosta.

”Ihan kuin Lapissa hiihtelisi.” Ulla Keränen