Julkaistu 

Ylä-Karjalan joulukalenteri: luukku 4 – Iivari joulun jäljillä, osa 2

Ovi oli viime joululta joutilaaksi jäänyt tonttuovi, jonka tämän joulun hittituote, älypuhelimeen ladattava virtuaalisovellus, oli syrjäyttänyt. Vanhempikin versio kävi tämän hirven sarviin. Painoin sarvilla ovipielessä olevaa valaistua nappirivistöä. Sitten sitä mentiin, että silmissä vilisi sinistä ja valkoista.

Pudotus oli kova. Ovi lennähti selälleen ja tämä Iivari mahalleen kuuraiselle takapihalle, jonka suojissa pingviinipukuinen kiharapäinen herrasmies viilensi rakkuloille noussutta kämmentään kuuraiseen pihanurmeen. Vaivihkaa se heitti toisessa kädessä käryävän sätkän pimeyteen. Se säkenöi mennessään kuin tähtisadetikku.

MAINOS - JUTTU JATKUU ALLA
MAINOS PÄÄTTYY

– Joudu jo Sauli, kättelyvuoroon tulee pian jo Pauli, lämmin mutta määrätietoinen ääni huhuili sinivalkoiseksi valaistun linnan parvekkeelta.

Aloin aavistella tipahtaneeni keskelle valtakunnan ykkösjuhlaa. Ovi oli jotenkin heittänyt minut myös tulevaan, sillä siitä astuessani ei vielä ollut joulukuun kuudes lähettyvillä.

Kiharapään otsajuonteet syvenivät.

– Onkohan tässä nyt sekaannus? Tavallisestihan metsäylioppilaat joulukuusen ja jouluhauen antavat. Onkohan Luken väki vuorostaan lähettänyt nyt laskennassa yli jääneen hirven? Ehtisiköhän siitä vielä jotain jouluherkkua laittaa? Täytyy varmaan kysyä Jenniltä

Arvelin, että tätä Iivaria ei näissä Linnan karkeloissa kypsennetä. Tempaisin maassa makaavan oven auki.

Kommentoi

Hae sivuilta