Ikuista välivuotta viettämässä: Lomamatka valtion tapaan

Pöö, osa teistä saattaakin muistaa minut. Suurin osa taas ei. Viime kuukausien työ- sekä armeijakiireiden takia paperille rustailu on jäänyt vähemmäksi. Osittain syy piilenee myös motivaation ja inspiraation puutteessa. Mutta näin kevätauringon paistaessa on oiva aika palata sorvin äärelle ja kirjoittaa postauksia blogiini.

Olen pienestä pitäen rakastanut reissaamista. Silloin tosin kulutin enemmän Nukkumatin palveluita kuin nautin maisemista. Muistan kuitenkin perheeni ensimmäisiä yhteisiä reissuja Lappiin. Ala-asteella matkustimme joka kesä ympäri Suomea. Olen myöhemmin sanonutkin, ettei Suomessa luultavasti ole kolkkaa, jota en ole kolunnut. Tästä toki kiitokset vanhemmilleni.

Ulkomailla olen käynyt aiemmin Virossa, Ruotsissa sekä Isossa-Britanniassa. Armeijan kautta tuli mahdollisuus osallistua Cold Response 2022 -harjoitukseen. Kyseessä oli Nato-maiden välinen sotaharjoitus, joka järjestetään yleensä joka toinen vuosi Norjassa. Koronan takia vuodelle 2020 suunniteltu harjoitus jouduttiin siirtämään. Ensimmäinen harjoitus järjestettiin vuonna 2006, jolloin harjoitukseen otti osaa 10 000 sotilasta yhdestätoista maasta. Vuonna 2022 vastaava luku oli 35 000 sotilasta 30 maasta.

Harjoituksessa toimin osana Suomen ja Ruotsin yhteisprikaatia, kuuluin huoltojoukkueeseen. Alue, jossa vaikutimme, sijoittui Pohjois-Norjaan, Narvikin ja Bardufossin välille. Tuimme taistelevia joukkoja, esimerkiksi polttoainetäydennyksillä. En uskalla kertoa sen enempää liikkeistämme, koska en tiedä, kuinka laillista se on.

Kuten arvata saattaa, matkaa Kainuun sydämestä Norjan vuonoille kertyi paljon. Teimmekin välilaskeutumisen Sodankylän varuskunnassa. Yövyimme menomatkalla kaksi ja paluumatkalla yhden yön kasarmeilla. Kaksi ensimmäistä yötä Sodankylässä olivat olosuhteista johtuen jännittävät: Jääkärikomppanian kasarmi muistutti etäisesti vankilaelokuvista, mutta pönttöruoka sen sijaan oli erittäin hyvää.

Norjaan saapuminen raskailla yhdistelmillä ei ollut itsestäänselvyys. Norjan tulli ei aluksi päästänyt meitä edes rajavyöhykkeelle, ja odotimme kolme tuntia, kunnes seitsemän aikaan illalla pystyimme ylittämään rajan. Saavuimme ryhmitykseemme Setermoeniin myöhään keskiyöllä, joten ajopäivän pituudeksi kirjattiin kaksinumeroinen luku.

En rupea päivä päivältä käymään asioita läpi. Kuitenkin listaan alle kolme mieleenpainuvinta asiaa reissulta pienen kuvauksen kera.

Puolustusvoimien komentajan, kenraali Timo Kivisen, kyyditsemiskeikka

Harjoituksen toisella viikolla minä ja ryhmäni johtaja saimme kuljetustehtävän. Tehtävä sijaitsi kahdenkymmenen kilometrin päässä ryhmityksestämme. Normaali henkilökuljetustehtävä, joskin kyydissämme istui puolustusvoimien arvovaltaisimpia herroja. Kyseiset henkilöt olivat Suomen, Ruotsin ja Norjan asevoimien komentajia. Toimintakielellä, englannilla, koitin saada keskustelua aikaan Ruotsin maavoimien komentajan kanssa. Ymmärsimme hyvin toisiamme ja kehuimme Norjan upeita vuoria. Myös Puolustusvoimien komentajan, neljän leijonan kenraalin, Timo Kivisen kanssa pääsin juttelemaan. Hän kehui suomalaisten varusmiesten asennetta ja tarkasteli tilannetta jääkäreiden toimintapaikalla. Kerrassaan hieno kokemus, ja näin kahden kuukauden päästäkin on selvästi mielessä, kuinka kenraaleiden helikopteri lähti lentoon viereiseltä pellolta.

Ensimmäinen kerta norjalaisella huoltoasemalla

Vääpelimme tokaisi Sodankylässä, etteivät meidän päivärahat riitä Norjan kauppoihin. Kuitenkin pääsimme Norjassakin käymään kaupassa. Käväisimme läheisellä huoltoasemalla, Circle K:lla. Hinnat olivat tosiaan korkeita: pieni kahvi maksoi lähemmäksi neljää euroa ja tupakka-askikin 16 euroa. Maitolitran hintaa en koskaan saanut selville, mutta ei Norja halpa maa ole asustaa. Palkat ovat kuitenkin kohdallaan, koska keskimäärin joka neljäs auto oli sähkökäyttöinen Tesla.

Kaikki muut ajokeikat

Ajoin reissun aikana lähemmäksi viisituhatta kilometriä. Ajokeikkoja oli mukavasti, ja pääsinkin syömään oikeaa lämmintä ruokaa yhtenä päivänä rajan lähellä olevassa tukikohdassa. Henkilökuljetuskeikkojakin oli. Pääsin tekemiseen sotamiehistä aina kapteeneihin asti.

Kaiken kaikkiaan reissu oli arjesta irrottava lomamatka kauniisiin maisemiin. Reissu jääköön loppuelämän muistoksi inttiajoista. Norja on kaunis maa, ja ajattelinkin palata sinne joku päivä verestelemään muistojani.

Arttu