play

Matkan päästä: Miksi rakastan junamatkoja?

Kuva: Riikka Hiltunen

Riikka Hiltunen

Aion tehdä nyt jotain poikkeuksellista ja kehua junia.

Useimmiten junakeskustelu keskittyy myöhästymisiin, tungokseen ja ravintolavaunun hintatasoon. Toki ratatyöt ja huutavat lapset ärsyttävät minuakin. Nyökyttelen junavalittajien vieressä taitavasti, mutta ristin sormeni selkäni takana.

Iloitsen siitä, jos jonnekin on pitkä matka junalla. Se tarkoittaa, että minulla on aikaa sekä tehdä töitä tai koulujuttuja että kuunnella musiikkia ja tuijottaa ikkunasta ulos dramaattisesti. Junassa saan myös lähes poikkeuksetta inspiraation kirjoittaa blogia tai novellia (varsinkin, jos olisi joku tärkeämpi työ tehtävänä, heh). Ymmärrätte varmaan, että tätä kaikkea ei mitenkään ehdi tekemään Joensuu-Nurmes-välillä.

Junamatkustamiseen liittyy olennaisesti kaukana asuvien läheisten näkeminen. Tässä iässä ja elämänvaiheessa ystävät asuvat ympäri Suomea, joten matkakohteita todellakin riittää. Pitkä viikonloppu Helsingissä, Tampereella tai Vaasassa on kurkistus paitsi vieraaseen kaupunkiin myös kaverin uuteen elämään.

Mainos alkaa
Mainos päättyy
Mainos alkaa
Mainos päättyy

Ristiriitaisesti arvostan junassa istumisessa myös sitä, että saan oikein luvan kanssa olla toimeton ja tavoittamattomissa. Junassa pystyy tekemään tasan sen verran, mitä mukaan on pakannut. Koulukirjat voi myös taktisesti tunkea hieman syvemmälle laukun pohjalle ja heittää hattuhyllylle. Tällöin ainakin täydessä junassa voi vedota itselleen siihen, että kirjojen etsiminen olisi hankalaa ja häiritsisi muita matkustajia.

Ristiriitaisesti arvostan junassa istumisessa myös sitä, että saan oikein luvan kanssa olla toimeton ja tavoittamattomissa.

Tavoittamattomuus perustuu junien heikkoon internetyhteyteen. "Sori, olin junassa" on täydellinen tekosyy viivyttää vastaustaan viestiin, joka ei kuittaannu yhdellä sanalla, vaan vaatii aidosti miettimistä. Hitaaseen nettiyhteyteen voi vedota silloinkin, kun 4G toimii täydellisesti. Vastaavasti oikeasti hidas nettiyhteys on loistava syy pitää tauko ruutuajasta tai ainakin työskennellä tai somettaa hieman hitaammalla tahdilla.

Pitkiin junamatkoihin liittyy olennaisesti myös eväiden teko. Kun olin pieni, Helsingissä asuva tätini teki minulle ja sisaruksilleni kotimatkalle eväät, joista riitti vielä pitkään reissun jälkeenkin. Se tuntui silloin liioittelulta, mutta viime vuosina olen alkanut päästä itsekin kiinni eväshössötykseen.

Olen todennut eväistä seuraavaa: niiden pitää olla helposti pakattavia, käsin syötäviä, herkullisia mutta mahdollisimman hajuttomia. Niiden määrä olisi hyvä suhteuttaa siten, ettei tule nälkä, muttei myöskään tolkuttoman paljon ylimääräistä painolastia kannettavaksi. Aina on myös hyvä jättää vatsaan tilaa ylimääräiselle kakkupalalle ja kahvikupposelle, mistä päästäänkin seuraavaan kohtaan.

Vien ylistykseni niin pitkälle, että kehaisen vähän jopa junanvaihtoja. Minusta on kivaa päästä jaloittelemaan pitkällä matkalla ja tutustua siinä sivussa uuteen kaupunkiin – tai ainakin sen juna-asemaan. Jos vaihtoaikaa on enemmän kuin 15 minuuttia, ehtii ehkä jopa istahtaa kahville.

Kun viimeksi matkustin ystäväni luo Vaasaan, kävi niin onnekkaasti, että minulla oli tunnin vaihto Tampereella. Tällöin pystyin vaihtamaan kuulumisia Tampereella asuvan ystäväni kanssa. Tunti ei ole pitkä aika hyvän ystävän seurassa, mutta tiedän, että kohtaaminen piristi meidän kummankin päivää.

Junassa istuessani kuvittelen aina matkustavani johonkin uuteen ja mystiseen paikkaan.

Kaiken edellä mainitsemani lisäksi junamatkustamiseen liittyy ainakin omassa päässäni outoa mystiikkaa. Ehkä olen vain katsonut Hayao Miyazakin Henkien kätkemän liian monta kertaa, mutta junassa istuessani kuvittelen aina matkustavani johonkin uuteen ja mystiseen paikkaan, vaikka olisin todellisuudessa menossa Pieksämäelle.

Juna on monessa elokuvassa käytetty kulkuväline ja uuden alun symboli, joten kai sitä itsekin tuntee itsensä oman elämänsä päähenkilöksi juuri junassa. Lisäksi "mystisiin ja kaukaisiin" päämääriin matkustaminen ei ehkä ole kovin kaukana, kun toivon mukaan pääsen vielä joskus interreilaamaan tai Trans Siperian kyytiin.

Muistutuksena siis tutuille ja tuntemattomille, että kun seuraavan kerran kerron lähteväni pitkälle junamatkalle, en tarvitse säälittelyjä. Vaikka junamatkojen ärsyttävätkin puolet ovat tulleet enemmän kuin tutuiksi, en suostu varkainkaan hankkimaan autoa tai kulkemaan bussilla. Kiskojen jyske ja "myöhästymme ratatöiden vuoksi 20 minuuttia" -kuulutukset kun ovat enemmän se oma juttu. 

Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta
Haemme jutun kohta