Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Aikuinen ei tarvitse karkkipäivää

Uuden vuoden naamiaisissa esitin hippiä. Fiilistelin koko illan värikkäitä liehuhelmojani. Kerrankin oli hyvä syy pukeutua hyvän mielen kesäasuun talvella. Joulun välipäivät makoilin pitkälti sohvanpohjalla, ilman huonoa omatuntoa.

Lomahan on löhöilyä varten. Laiskotteluun oli "oikeus". Monet odottavat viikonloppuja kuin kuuta nousevaa. Vapaapäivinä syödään hyvin, rentoudutaan ja väsäillään kaiken maailman jalkakylpyjä sekä leffailtoja.

Kummallista, että tarvitsemme tietyn ajankohdan, olosuhteet tai syyn tehdäksemme mielihyvää tuottavia asioita. Yhtä hyvin voisimme piristää itseämme arjen keskellä. Toteuttaa haaveet tulevista onnen hetkistä saman tien. Korkata karkkipussin tiistaina tai kruunata työpäivän hassunhauskalla vaatekappaleella, elokuvalla tai kylpyläreissulla.

Lähes jokainen on varmaankin lapsena haaveillut aikuisuudesta. Vapaudesta tehdä ihan mitä huvittaa ja milloin huvittaa. Lapset eivät tiedä, että todellisuudessa vain harvat aikuiset uskaltavat käyttää etuoikeuttaan. En käsitä, miksi suuri osa kainostelee. Pelkäävätkö he menettävänsä uskottavuutensa kelvollisina yhteiskunnan jäseninä, jos ottavat töihin kakkua lounaaksi tai himmailevat arki-illan kotona löhöasussa?

En ehkä ole ainoa, jonka loman jälkeen palanneet aikaiset aamuherätykset ajoivat väsymystokkeroon vuoden ensimmäisinä arkipäivinä.  Aion kuitenkin olla itselleni armollinen: jatkaa elämääni loma-asenteella niin pitkälle kuin mahdollista. Eli käydä koulussa ja suorittaa välttämättömät velvollisuudet, mutta olla luomatta itselleni turhaan painostavia sääntöjä tai askareita. Sitä paitsi ajoittain haukotukset kuuluvat elämään, eihän pieni univelka tapa ketään. Nautitaan hetkistä ja niin edespäin.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
09.07.2020