Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Aikuisuus ei tarkoita kypsyyttä

Aikuisuus ei tarkoita kypsyyttä

Odotan innolla täyttäväni 18 vuotta. En kuitenkaan siksi, että kasvan, vaan puhtaasti käytännön syistä. Aina aiemmin olen halunnut täyttää vuosia vain korkeamman iän ilosta. Olen kuvitellut sen tuovan mukanaan jotain ihmeellistä, kuten viisautta, kauneutta, arvostusta tai varmuutta.

Samaan aikaan sisälläni on vellonut epätoivo siitä, kuinka nuori ja lapsellinen kaikista ponnisteluistani huolimatta olen ollut. Mutta ei nyt. Epätoivon sijaan tulevassa syntymäpäivässäni on läsnä hämmennys, koska tunnen itseni paljon vähemmän "aikuismaiseksi" kuin 12- tai 15-vuotiaana. Mitä enemmän saan vastuuta ja valtaa, sitä kömpelömmäksi ja tietämättömämmäksi itseni koen.

Olen lakannut yrittämästä. En halua enää todistella yhteiskunnalle tai muille ihmisille mitään. Eihän minulla ole mitään todisteltavaa. Minä olen vain minä. En voi vaikuttaa ikääni, ja hyvin vähän mihinkään muuhunkaan. Silti, yhtäkkiä, yhteiskunta alkaa pitää minua aikuisena. Siitä huolimatta, että eksyn kotikaupunkini keskustassa, kiukuttelen väsyneenä vanhemmilleni enkä pese kahteen vuoteen peiliäni.

Kun lakkaa yrittämästä, huomaa olevansa vapaa tekemään mitä tahansa. Aikuinen voi syödä jäätelöä lounaaksi. Aikuinen voi nukkua pommiin. Aikuinen voi harrastaa sirkusta. Aikuinen voi elää yksin, perustaa perheen tai hankkia lemmikiksi minipossun. Aikuinen voi olla totaalisen sekaisin tai onnensa kukkuloilla. Aikuisuus on illuusio. Se voi olla mitä tahansa. Ehkä aikuistumisen sijaan pitäisi puhua vapautumisesta. Siitä, kuinka voi laatia itse omat sääntönsä, oli millainen ihminen tahansa.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
19.10.2019