Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Baby Jane on kertomus herkkyyden raadollisuudesta

Baby Jane on kertomus herkkyyden raadollisuudesta

Sofi Oksasen kirjoitustyylissä on jotain, joka saa minut koukkuun. Päätin lukea hänen toiseksi vanhimman teoksensa, Baby Janen, jostain syystä vasta kuultuani sen muuntuneen elokuvaksi. Aloitettuani lukemisen ahmin 200 sivua yhdessä illassa. Kirjan ulkoinen, räikeän pinkki, olemus on hämäävä. Baby Jane viittaa kasarihittiin. Ei vaikuta tyypilliseltä Oksaselta. Sellaiseksi tarina kuitenkin raskaine teemoineen ja syvine sekä riipivine henkilötarinoineen osoittautuu.

Baby Janeksi tituleerattu nimetön kertoja, elokuvasta päätellen Jonna, tapaa kapakassa valloittavan, räävittömän Pikin. He rakastuvat. Molemmat syövät lääkkeitä ja uskovat tietävänsä mielenterveydestä enemmän kuin alan ammattilaiset. Silti Jonna ei ymmärrä, mikä Pikiä vaivaa. Eikö hän rakasta tarpeeksi, kun ei suostu lähtemään yhdessä ulos päiväsaikaan eikä tapaamaan ilman alkoholia? Ja miksi ex-tyttöystävä Bossa hoitaa Pikin pyykit ja ruokahuollon?

Kertojan näkökulma tuntuu helposti samaistuttavalta. Uskon kaiken kuvauksen hämäristä homobaareista sekä hahmojen, etenkin Pikin ja Bossan, ulkoisesti mutkattomista olemuksista. Paniikkihäiriöön, yhteen kirjan pääaiheista, on syvennytty rohkeasti, mutta hienovaraisesti. Kaksi äärimmäisen subjektiivista näkökulmaa, sairastavan oma ja ulkopuolisen läheltä katsojan, on onnistuttu sekoittamaan vakuuttavasti.

Teos on edelleen ajankohtainen ja valaiseva kuvaus yhteiskunnan turvaverkkojen ohi pyörähtäneistä kohtaloista. Se kertoo ihmismielen hauraudesta ja haurauteen juurtuvasta julmuudesta sekä siitä, kuinka musertavaksi arkea vastaan kamppailu voi koitua. Siitä, kuinka toinen ihminen saattaa samanaikaisesti olla kauneinta ja kipeintä koko maailmassa.

Katsoin myös kirjaan pohjautuvan elokuvasovituksen. En pitänyt siitä läheskään yhtä paljon. Osasyy mielipiteeseen saattaa olla se, että vertasin elokuvan käsikirjoitusta romaaniin. Se on aina virhe, sillä kyseessä on kaksi aivan eri formaattia. Toisaalta elokuva tuntuu pyrkivän pysymään alkuperäisteokselle tietyissä asioissa liian uskollisena. Tarinan teemat ovat haastavia ulkoa päin esitettäväksi, ja koinkin hahmojen jäävän tunteineen melko pinnallisiksi.

Silti kehuttavaakin elokuvasta löytyy. Roolitus on oikein onnistunut. Elokuva on visuaalisesti selkeydessään mielenkiintoinen sekä viehättävä. Suosittelen katsastamaan teoksen itse – ihan vaikka vain kotimaisen tuotannon ja esikoisohjaajan tukemiseksi.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
19.10.2019