Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Epävarmuutta onnesta

Elämässäni on tapahtunut viime aikoina paljon kaikenlaista erityisen mukavaa. Viime perjantaina pyörähtelin vanhojen tansseissa. Tänä viikonloppuna matkaan Berliiniin. Reissun jälkeen koittaa kauan odotettu hiihtoloma. Tänä vuonna olen muuttanut omilleni ja oletettavasti kokemusrikkaan ensi kesän jälkeen täytän vihdoin 18 vuotta.

Onnestani kirjoittaminen hävettää vähän. Alan kyseenalaistaa itseäni. Kuvittelevatkohan tämän tekstin lukijat, että haluan kerskailla? Aiheutanko lisää pahaa mieltä heille, joiden elämä tuntuu nyt hankalalta? Entä jos iloni aiheet loppuvat yhtä äkkiä? Mikä tahansa voi mennä pieleen. Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Se kellä onni on, se onnen kätkeköön. Ironista on se, että juuri tuollaiset ajatukset ovat yleinen syy stressiin ja ahdistuneisuuteen, toisin kuin se, että nauttisi ja luottaisi elämään.

Elämä ei ole tasaista. Siihen kuuluu kausia, ehkä viikkoja tai joskus vuosia, jolloin elämä tuntuu raskaalta ja myös kausia, jolloin kaikki on jännittävää sekä innostavaa. Jostain syystä jälkimmäiset tuntuvat usein epätodellisemmilta. Kaikenlaisissa kausissa on oikeus rypeä. Kannattaa itkeä silloin kun itkettää ja nauraa silloin kun naurattaa.

Onneni loppuu joskus riippumatta siitä, valmistaudunko siihen vai en. Aivan niin kuin raskaatkin kaudet ovat päättyneet. Toisten pahoinvointi ei johdu minun onnestani. En tiedä, kykenenkö koskaan aidosti sisäistämään moista, mutta aion yrittää. Tahdon oppia ottamaan kaiken irti jokaisesta hetkestä – niin hyvän kuin pahan. Mitä muutakaan elämällä pitäisi tehdä?

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
19.05.2019