Aina vähän retkellä: Maastopyöräilykauden avaus – Nurmeksesta Valtimolle Hurtan taivalta pitkin

Henkilökohtainen maastopyöräilykauden avaus kävi tänä kesänä hieman yllättäen ja ennalta arvaamatta, vaikka ajankohdaltaan se osuikin vasta näin elokuulle. Hurtan taipaleen pyöräilyyn johti nimittäin tarve kotiuttaa yksi kappale polkupyöriä Nurmeksesta Valtimolle.

Aamulla vielä pyöräilyreittiä arpoessa ja omaa pyörävalintaa tehdessä tuli mieleen, että Hurtan taivalhan pitäisi olla kuljettavassa kunnossa, joten sinne siis, ja kyytiin lähti maastopyörä. Elinan pyörä odotteli jo Nurmeksessa.

Nurmeksen päässä Hurtan taival alkaa Känkkäälän teollisuusalueen jälkeen kohdasta, jossa asfalttitie vaihtuu soratieksi. Tai niiltä main löytyvät ensimmäiset siniset opastemerkit, joilla reitti on opastettu kautta linjan.

Tällä kerralla meillä oli käytettävissä riittävästi aikaa ja evästä matkalle, ja ukkoskuurojen sattuessa hätävarana oli myös saatavilla kyyti pois taipaleelta.

Hurtan taipaleen alkupätkä on nopeaa poljettavaa reitin seuraillessa sorateitä ja kapeita metsäautoteitä Itälahteen saakka mukavissa maisemissa. Ensimmäinen pätkä, jossa pääsee oikeasti nauttimaan maastopyöräilyn hienouksista eli pyörän tunkkaamisesta jyrkkään ylämäkeen kapealla polulla, on lyhyt Ristivaaraa sivuava osuus.

Riskimmillä reisillä mäkien polkeminenkin varmasti onnistuu, mutta pyörän taluttelu silloin tällöin ei ole ollenkaan paha asia. Pyörän liikuttelu tilapäisesti muullakin tavalla kuin polkemalla kuuluu lajin luonteeseen ja välikävely myös palauttaa pyöräilyn hapottamia jalkoja kivasti varsinkin pitemmillä lenkeillä.

Reitin kiinnostavin sekä kieltämättä myös raskain osuus alkaa Rämeelän laavun jälkeen, kun reitti lähtee kunnolla metsätaipaleelle. Polku häviää välillä mustikanvarpujen sekaan, mutta hyvät reittimerkinnät estävät harhailun. Valtimolle päin kuljettaessa reitti myös tuntuu nousevan jatkuvasti, sillä taival kulkee Louhivaaran päälle.

Polun muodostumista tälle reittiosuudelle auttaisi, jos sillä olisi enemmän kulkijoita, jotta polku tallautuisi ja tulisi kunnolla näkyviin. Kannustan siis käyttämään tätä reittiosuutta, vaikka sille on tehty vaativuutensa vuoksi myös kiertotie metsäautoteitä pitkin. Pyörää voi aina taluttaa ja jalkapatikalla reittiosuus on ihan hyvin kuljettavissa.

Louhivaaralta reitti laskettelee metsäautoteitä Louhivaaran laavun kautta Tetrivaarantielle, josta se päätyy hetkeksi Kuutostielle, josta se jatkaa kohti Valtimojärven rantaa päättyen Lokkiharjulle. Reitin pituus on noin 32 kilometriä. Muutamien mutkien ansiosta meille tosin kertyi tältä pyörälenkiltä matkaa ainakin 50 kilometriä.

Hurtan taival on kaiken kaikkiaan hyvä reitti. Se on hyvin opastettu, maisemat ovat mukavat, maasto vaihtelee, matkalla on paljon nousuja ja laskuja, reitille osuu kaksi mainiota laavua ja sopivan pituinenkin se on.

Valtimolta Nurmeksen suuntaan kulkemalla maisemat taas näkee toisesta vinkkelistä ja ylä- ja alamäet osuvat päinvastoin, joten saattaisi tuota kokeilla toiseenkin suuntaan vielä joku kaunis päivä.

Reitin metsäosuuksien varrelta löytyy myös varmuudella jättiläiskokoisia mustikoita ja saattaa siellä olla useampikin rypäs kantarelleja.