Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Herätys maailma!

Herätys maailma!

Auschwitz-Birkenaun keskitysleirillä vierailu jätti minuun surun, ison huolen maailman tilasta sekä ripauksen epätoivoa ja syyllisyyttä.


Se rikkoi vaaleanpunaiset linssini raa'asti. Ohjelmoi katseeni bongaamaan ympäriltäni pahaa: väkivaltaa, ruumiita pitaleipien välissä, orjatyöllä tuotettuja t-paitoja lähes jokaisen yllä. Pelokkaita lapsia, nälkäisiä kerjäläisiä, rasisteja, kärsiviä turistiajeluhevosia. Niin paljon vääryyttä jo Krakovan vanhassa kaupungissa. Entäs sitten kauempana? Syyriassa, Pohjois-Koreassa, vaatetehtaissa Bangladeshissa?

Mutta emmehän me tiedä niistä. Emme voi tehdä mitään. Niin kuin ei kukaan muka tiennyt natsien touhuistakaan.

Holokaustista ei ole kulunut edes 80 vuotta. Minun ikätovereideni isovanhemmat ovat eläneet sitä aikaa. Silti holokausti on jo unohdettu. Trump on valittu Yhdysvaltojen johtoon, terroristit räjäytelleet sitä sun tätä, uusnatsit asettautuneet Helsingin torille.

Ei ole kyse ainoastaan välinpitämättömyydestämme. Sen lisäksi, että aina emme ymmärrä tai tiedä, välittäminen on tässä maailmassa pirun vaikeaa. Ei ole mahdollista toimia täysin eettisesti näkemättä kaikkea vääryyttä. Ja sitä, että on itse osa vääryyttä, eikä kyydistä hyppääminen käy tuosta vain. Näkeminen sattuu niin paljon, että mieluummin sulkee silmät ja kävelee sokeana ketjuliikkeeseen ostamaan käsilaukkua ajatellen, ettei muunlaisiakaan myydä, kuten minä tein. Vaikka vaihtoehtoja olisi. En ole vain uskaltanut herätä tarpeeksi. Ottaa sitä lopullista askelta pitkällä, pimeällä ja aika yksinäisellä tiellä.

Se askel on kuitenkin otettava. Niin minun kuin monien muidenkin. Muuten maailma jatkaa matkaansa vielä vaarallisempaan suuntaan. En uskalla edes kuvitella, mihin lopulta päätyisimme. Holokaustistakaan ei ole kulunut edes 80 vuotta.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
21.09.2019