Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Hienoa, että on pelit ja vehkeet

Seurasimme veljeni kanssa, kun naapuri korjasi rehua. Heinä oli kaadettu edellisenä päivänä. Seuraavana pitkin peltoja kulki traktorivetoisia tehokkaita koneita pöyhimässä, kasaamassa, silppuamassa ja lopulta kuljettamassa aumaan. Kymmeniä hehtaareja hoitui päivässä. Sitä oli kiva katsella.

Me muistimme kymmenien vuosien takaiset aherrukset kotipelloilla. Haravia ja hankoja, hikeä ja paarmoja, pölyä ja pistelyä. Hidasta ja raskasta vielä sittenkin, kun hevonen oli vaihtunut traktoriin ja entistä isompi osa nurmesta korjattiin tuorerehuiksi, jonka elevaattori nosti siiloon.

Totesimme, että heinäseipäät ovat, jos niitä jossain sattuu vielä olemaan, kaunista katsottavaa, mutta meitä ne eivät saa nostalgisen kaihoisiin saati romanttisiin tunnelmiin. On hieno homma, että viljelijöillä on kunnon pelit ja vehkeet. 

Päiväkahvit pientareella ja uimareissu työpäivän jälkeen olivat ihania, mutta ei niiden muisto pyyhi mielestä sitä, että heinänteko ei todellakaan ollut helppoa.

Yhtä vähän kaipaan varpuvispilää kakkupohjan vatkaamiseen tai ”tunnelmallista” puuhellaa, kun pitää nopeasti kiehauttaa aamukahvit. Nykyaikaiset koneet ovat poikaa.

 

Ennen kaikki ei tosiaankaan ollut paremmin. Esimerkkejä löytää jokainen tarpeeksi kauan elänyt loputtomiin ihan omasta ja lähiympäristön arjesta.

 

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
19.10.2019