Iivarin passissa

Nuoren hirven mölinöitä metsän keskeltä.

Hirvikavereiden kanssa

Hirvikavereiden kanssa

Sitä jos on liian pitkään yksissä ja samoissa ympyröissä, ajatukset ja teot kiertyvät omien sarvien ympärille kuin metsälaitumelle ruostumaan unohdettu piikkilanka. Eikä se tee hyvää kenellekään. Se on kylmää, pistävää ja viiltävää kuin yksinäisyys, jota on maailmassa ihan riittämiin.

 

Sillähän ne metsämiehetkin perustelevat hirvijahtia, että on sen verran mukavaa istua hirvikavereiden kanssa nakkitulilla, ottaa kylmänkestävyydessä äijäporukalla mittaa hyisessä hirvitornissa ja purkaa päivän tapahtumia illan kähmässä saunan lauteilla, että jo se houkuttelee harrastuksen pariin. Alkuun vähän kyllä ihmettelin, että mahtavat varsin valehdella. Sitäkin ihmettelin, että meinaavatko ne punanutut todellakin kaveerata hirvien kanssa, vai mistä oli kysymys.

Alkoi arveluttaa, olinko ymmärtänyt asianlaidan oikein, kun tuolla Porokylän pitkäripaisen edessä muuan oranssihattuinen selitti, ettei hän muuten puodissa poikkeaisi, mutta kun on tulossa illalla hirvikavereita kylään ja pistetään sauna lämpiämään. Kuuntelin tuota huvittuneena ja näin sieluni silmin oranssihattuisen hikoilemassa muutaman sarvipään välissä lauteilla, kun kaverit ryystävät kahdella sorkalla harjakaishaarikasta hirveä väkevämpää sisuksiinsa. Siinä mahtaisi olla loppuillasta sarvet solmussa ja sorkat sekaisin. Jäisikin siihen, mutta kun oranssinutuilla on kuitenkin pyssyt, ne hirveät kiväärit, joilla ne joka syksy muutaman lajitoverin kellistävät. 

Mutta ei uhallakaan jäädä tuleen makaamaan, vaan mennään suon yli että heilahtaa. Ja niin sitä mentiin, kun oranssihattuinen käänsi jahtinutussaan nurjemman puolen esiin ja alkoi puhua peijaisista. Tämä hirvi otti sorkat alleen ja juoksi salojen siimekseen. Hyvä että juoksin ja omien joukkoon osauduin. Todellisten hirvikavereiden. 

Rupesi vallan hirveästi heikottamaan, kun samoille laitumille eksyi ennen näkemätön hirvineito. Sanoi nimekseen Irmelin, ja siinä kohta hierottiin tuttavuutta, että hirvikärpänenkään ei väliin mahtunut. Ystäviähän meistä tuli, ja sitähän tämä ystävänpäivä on tulvillaan.

Jos ei ole, kipin kapin ylös kotisohvalta ja ystävää etsimään. Sitähän ei koskaan ennakolta tiedä, missä hänet kohtaa. Nykyään vaikka verkossa, joka ennen kävi vain kalan pyytämiseen. Mutta kuhan jotain, kaikki käy. Kaikkea sitä hirvipoika nyt turvastaan möläyttelee, mutta kun on tuo mieli sen verran keveä ja ilma täynnä ystävyyttä.

Hyvää ystävänpäivää sinullekin ja joka sorkalle!

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
19.10.2019