Iivarin passissa

Nuoren hirven mölinöitä metsän keskeltä.

Ihmeellinen luonto

Ihmeellinen luonto

Morjesta kaikille.

Kuohatin saloilta, Sarvivaaran eteläpuoliselta Itikkarinteeltä on tultu nyt ihmisten ilmoille, omalle passipaikalle elämänmenoa tarkkailemaan ja näitä blogeja vääntämään.

 

On siinä väljässä metsässä juoksemaan tottuneella nelijalkaisella tekemistä, kun pitää sovittaa sorkat näppäimistölle. Kyllähän tässä sarville asetettiin hirviä vastuu edustaa perinteistä paikallislehteä, mutta koetetaan selvitä sivuosumitta kuin myös tästä metsästyskaudestakin.

Voisi kuvitella, että Nurmeksen metsissä vallitsee nyt rauhaisa elo, kun oranssinutut roikkuvat tämän kauden naulakoissa ja hirvikiväärit on lukittu asekaappeihin.

Ei elämä metsissä mihinkään ole rauhoittunut. Tai syvemmällä metsissä itärajan pinnassa on, kun susilaumat ovat pistäneet lajitovereita urakalla poskeensa. Mitä hukat eivät ole syöneet, ne ovat häätäneet hakemaan turvapaikkaa asumusten lähettyviltä ja jolkutelleet itse saaliin perässä.

Ei ihme, että susihavaintoja on syksyn mittaan tehty kautta Ylä-Karjalan. Lähihavainnot kotirappusilta käsin.

Kummasti ovat sudet samoille nurkille sattuneet, kun virallisten laskelmien mukaan koko maakunnassa on vain kymmenkunta laumaa.

Hukat ovat varmaan ottaneet mallia hiihtomaailmasta ja sipaisseet huulirasvaa myös niveliin, kun ovat äityneet moiseen lentoon, että ehtivät päivässä jolkutella läänin äärirajalta toiselle. Nälkähän siinä vauhdissa tulee, kun ei ehdi eväitä matkalla syödä. Sudennälkä kuittaantuu sitten pihakissoja ja jänisajossa olevia ajokoiria popsiessa.

Mutta tekevälle sattuu ja erehtyminen on inhimillistä, totesi vanha mutta viriili siiliherrakin kömpiessään nolona teräsharjan päältä.

Arviointivirhe sattui myös nuorelle ilvekselle, johon törmäsin tuossa Kirkkoharjun kupeessa passipaikalle tullessani. Hammassärkyä poteva tupsukorva sanoi lähteneensä saloilta sutta pakoon ja hakemaan turvapaikkaa taajaman tuntumasta. Kivikylässä villi luontokappale oli kuitenkin iskenyt nälkäiset hampaansa karuun todellisuuteen, betonisen kissan niskaan.

Mutta nyt jäitä hattuun, herra Hirvi. Susi- ja muissa petoasioissa on viisainta pitää isommat mölyt mahassaan. Paras asiantuntemus sillä rintamalla kun asuu toreilla ja turuilla, etupäässä ruuhkaisessa Suomessa, jossa pienpetohavainnotkin ilmoitetaan television yläreunassa juoksevassa väripalkissa. Kehotetaan samalla sulkemaan ovet, ikkunat ja ilmanvaihto ja seuraamaan tilannetta tiedotusvälineistä.

Metsien keskellä majailevan luontokappaleen asiantuntemus rajoittuu vain perstuntumaan ja ymmärrys siihen, että petoja ei siihen tuntumaan lasketa. On kuitenkin pidettävä huoli, että petoihin pysyy hyvät välit. Vähintään pari peninkulmaa.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
20.06.2019