Iivarin passissa

Nuoren hirven mölinöitä metsän keskeltä.

Mystinen kurkkumies

Mystinen kurkkumies

Kyllä maar alkoi jalkoja hapottaa Kuopion tienoilla, mutta koti-ikävä kalvoi sen verran päätäni, etten viitsinyt pysähtyä Veljmiehen juttusille. Pyyhälsin viitostien myötäisesti kuin tuulispää, mutta muistin sentään kääntyä Siilinjärvellä kohti koti-Nurmesta. Siinä rampille kääntyessä, en suinkaan moottoritietä pitkin juossut, vaan meillä on metsässä vähän samantyyppinen järjestely kuin autoteilläkin, huomasin, että toinen hirvi oli pysähtyneenä mustikkamättään kupeellee ja tutki sorkkaansa.

Minulla oli tuota vauhtia sen verran, että ei auttanut kuin pyyhältää ohi, mutta kävin erään sopivan pajukon kohdalla kääntymässä ympäri ja jolkottelin kaverin viereen. Hirvipoloista oli jokin tuikannut jalkapohjaan. Matkanteko teki niin kipeää, että oli ollut pakko pysähtyä. Kipukohta oli keskellä jalkapohjaa, ettei kaveri, Veijo nimeltään, saanut kurkattua, että mikä sinne oikein oli mennyt. Minä lupasin auttaa ystävää hädässä, vaikka pahalta sorkka näytti. Selvästi sinne sorkanpohjaan oli uponnut iso lasinsiru. Näytti aika syvällä vielä olevan.

Lue lisää...

Kotimatka alkaa

iivari-ja-tonttu-2

Kotimatkaa varten piti vähän reittiä suunnitella. Rauma, ja Länsi-Suomi yleensä, kun ei ole meikäläiselle niin kovin tuttua. Vaan onneksi meillä metsänelikoilla on taipumusta hyvään suuntavaistoon, onpa joillain meistä ihan sisäinen kompassikin, joka helpottaa suuntimien ottamista. Sen kyllä heti tiesin, että itää kohti pitäisi alkaa kulkea ja melko haipakkaa, että illaksi ehtisin kotiin.

 

Lue lisää...

Kaupungin sykkeeseen

iivarin-blogi

Metsä alkoi tuntua liian hapekkaalta ja avaralta koronaeristyksen jälkeen, joten päätin suunnata oikein kaupungin vilskeeseen. Eikä sitä tietysti muualle tehnyt venosen mieli, kuin isolle kirkolle, Stadin meininkiä tsiigaamaan, niin kuin paikalliset sanoo, eli tonnin stiflat jalkaan, dörtsi boseen ja kartsalle hengaamaan. Hiljaistahan siellä päivällä oli, mutta kyllä yöllä sitten sattui ja tapahtui ihan senkin edestä.

Lue lisää...

Korttia pöytään korona-aikaan

iivarin-blogi

Toimituksessa oli jo hieman hätä, että mihinkäs se on Iivari kadonnut, kun viimeksi jouluna ovat sorkat toimituksen käytävillä kopisseet. En suinkaan ole hankiin hävinnyt tai helteisiin sulanut tai muun surman suuhun joutunut. On vaan sellaista kiiruselämää pitänyt, että voi sentään mistä sitä aloittaisi purkamaan.

Lue lisää...

Iivarin joulukalenteri: luukku 24

Luukku-24-verkkoon

Huh huh, jotenkin kummassa olin eilen päätynyt vielä sellaiselle sivupolulle, että olinkin yhtäkkiä Valtimolla ja Puukoulun pihapiirissä. Alkoi jo huolettaa, noinko tästä joulunvietostakaan tulee mitään, jos en millään pääse takaisin toimitukseen, kun tuntuu tämä matkanteko olevan sellaista tempoilua. Onneksi vastaan sattui ystävällinen, valkopartainen mies jonkinlaisen vetovaljakon kanssa. Hän kyseli, että mitenkäs minä tienposkeen olin joutunut. Selvittelin hieman seikkailujani, ja pieni hymynkare huulillaan miekkonen lupasi toimittaa minut suorilta takaisin toimitukseen. Hieman epäluuloisena suhtauduin lupaukseen, kun sellaisten takia olin jo muutaman kerran joutunut harhapoluille. Mutta astuin miehen rekeen, ja huis vain, olimme yhtäkkiä toimituksen edessä. Siellä minua odotti oikea joulu, kun ukko jostain säkkinsä uumenista kaiveli pienen kuusen, lahjapaketin, jouluista syötävää ja kaikkea muuta pientä. Kyllä kelpasi meidän pikku-Iivarin kanssa aloittaa kunnon joulunvietto. Joten eikun rauhallista tai riemukasta (kumpaa mieluummin haluattekaan) joulua teille kaikille!

Iivarin joulukalenteri: luukku 23

Luukku-23-verkkoon

Mitä ihmettä?! Vielä eilen olin Nurmeksen satamassa ja nyt aivan oudossa paikassa. Jonkinlainen keltainen rakennus on takana ja sen takana näytti olevan kuin jonkinlainen roomalainen amfiteatteri. Tai tuskin se ihan sellainen oli, kun penkitkin olivat puusta. Koulukellon kilinää kuului jostain, mistä sain hippulat tai siis sorkat vinkuen vauhtia, sillä koulunpenkille ei tästä hirvestä ole. Ei varsinkaan näin joulunaikaan, eikö nyt pitäisi kaikkien olla jo ansaituilla joululomilla. Jos keksit, missä olin, käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 22

Luukku-22-verkkoon

Jos joku ei sitä vielä eilen keksinyt, niin P. J. Hannikaisen asuinpaikallahan minä olin. Hannikainen oli nurmeslainen säveltäjä, jonka käsialaa oli muun muassa Joulupukki, joulupukki -laulun. Säveltämisen lisäksi hän sanoitti kappaleen. Mutta asiaan eli siihen, mihin nyt päädyin. Ajattelin, että nyt pitäisi oikeasti alkaa päästä toimitukselle, sillä johan ne lähettävät etsintäpartion perääni, kun olen ollut koko joulukuun teillä tietämättömillä. Tajuavatkohan ne edes lukea tätä blogia, ei voi tietää. Pääsin jo yli puoleen väliin matkaa, kun piti levähtää ja ihailla aavoja maisemia. Selkää oli silminkantamattomiin tai ainakin sinne asti, kun hieman sumuisella säällä näki. Jos arvasit, missä olin, käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 21

Luukku-21-verkkoon

Lipinlahden nuorisoseurahan tuo tänä vuonna juhli pyöreitä, peräti 120 vuotta, ja Tuohuspirtillehän minä olin päätynyt, joka on kylän keskuspaikka. Kauaa en siellä kuitenkaan viihtynyt, koska jäljistä tai siis niiden puuttumisesta päätellen paikalla ei oltu käyty ainakaan edellisen lumisateen jälkeen. Tylsähän sitä olisi pelkästään omassa seurassaan viettää aikaa. Lähden tallustamaan takaisin kohti Nurmesta, kunnes aloin kuulla jostain hentoa laulua. Aivan kuin joku olisi laulanut Joulupukki, joulupukki -laulua, tosin hieman aikaisessa. Äänen perässä päädyin erään talon pihamaalle, mutta sen jälkeen laulu lakkasi kuulumasta. Jos keksit, kenen entisellä asuinkodilla olin, käy kirjaamassa vastauksesi Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 20

Luukku-20-verkkoon

Vaikka ei paljon laulattanut, Nurmeksen kauppatorin Laulupuutahan minä yritin tiirailla selälläni. Taisi se jonkun arvaajan vinkki olla ihan oikeassa, että puuta olisi kannattanut ihailla hieman kauempaa. Olisi nähnyt enemmänkin kuin kaukana häämöttävän latvan. Mutta koska en aikonut kuuseen kurkottaa, saati katajaan kapsahtaa, niin jatkoin matkaani ja päädyin melkoisen pitkän vaelluksen jälkeen erään kylän puisen talon portaille. Jonkinlaiset juhlatkin lie siellä olleet, kun olivat iskeneet suuria lukuja kaiteeseen. Jos keksit, mihin päädyin, käy kirjoittamassa vastauksesi Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Iivarin joulukalenteri: luukku 19

Luukku-19-verkkoon

Siellähän minä olin, Nurmeksen keskustan kentällä verryttelemässä koipiani tai siis olisin verrytellyt, jos lumen valtaamalla kentällä olisi ollut tilaa. Jatkoin siis matkaani ja päädyin vielä erikoisempaan paikkaan. Vastaan tuli niin korkea honka, johon oli kaiverrettukin jotakin, että sitä piti oikein selälleen kellahtaa ihmettelemään. Ei katse muuten riittänyt tavoittamaan koko ihmetystä. Jos arvaat, minkä juurella olin, käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivulla.