Iivarin passissa

Nuoren hirven mölinöitä metsän keskeltä.

Iivari haastattelee: Marja Meriläinen

Iivari haastattelee: Marja Meriläinen

Annin haastattelun jälkeen eksyin jotenkin matkalla ja päädyin kiertoteitä pitkin takaisin alakertaan. Hetken tilannetta pohdittuani totesin, että sama kai se on haastella jonkun kanssa alakerrassa, kun sinne on jouduttu.

Tielle osui Ylä-Karjalan ilmoitusmyyjä Marja Meriläinen, jonka kanssa kävimmekin mieluiset juttelut.

Miten olet tullut mainosmyyjäksi Ylä-Karjalaan?
– Aiemmin kävin töissä Lieksassa, mutta halusin töitä Nurmeksesta. Sitten kerran huomasin lehdestä, että Ylä-Karjala on vailla ilmoitusmyyjää. Minä olen ollut täällä töissä nyt kahdeksan vuotta.

Oletko sellainen supliikki mainosmyyjä?
– Minulla riittää kyllä puhetta, vaikka ajatus katkeaisikin! Tällaisella savokarjalaisella tyylillä olen töitä tehnyt. Yritän tosin kuunnella myös asiakasta, sillä asiakashan se maksaa minunkin palkan loppujen lopuksi.

Mieleenpainuvin virhe mainoksessa?
– Kerran oli lehden etusivulla ilmoitus erään kaupan tapahtumapäivästä. Ilmoitus oli värikäs ja näyttävä, mutta siitä puuttui kaupan nimi, jossa tämä tapahtuma oli. Oli sinne onneksi jotkut asiakkaat osanneet mennä.

Mitä teet, kun suljet toimiston oven päivän päätteeksi?
– Töiden jälkeen käyn isän ja pikkusiskon luona kyselemässä, mitä he ovat tehneet päivän aikana. Sitten ajan kotiin ja ensin annan kissalle ruokaa ja sitten teen ruokaa itselle ja avomiehelleni. Illan mittaan katson telkkarista vähän uutisia, Emmerdalea ja saksalaisia rikossarjoja. Ja klo 21 nukkumaan joka ilta. Viikonloppuisin on vähän enemmän toimintaa.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
13.08.2020