Iivarin passissa

Kun ei hiihtäminen onnistunut Kotilanvaaran hiihtokeskuksellakaan, lähdin vaeltamaan vailla päämäärää. Jotain liikunnallista pitäisi kyllä tehdä, että pääsisi joulukuntoon. Vai oliko se kesäkuntoon ja joulukunto liittyi aivan eri asiaan? Siinäpä pienen hirven pää muksahti niin käyrille, että oli pakko pysähtyä tuumimaan koko asiaa ihan uudemman kerran. Kaukaisuudessa siinsi jokin liikkumiseen liittyvä paikka, mutta sekin oli niin korkeiden hankien takana, että sorkkien pituus ei riittänyt sinne asti pääsyyn. Jos keksit, mitä katselin, käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Hiihtämään mielisi nyt hirven mieli. Lokkisaaren edustalla Valtimolla se ei onnistunut, joten lähdin kokeilemaan toisesta paikasta, josko sieltä löytyisi ylimääräisiä, sopivia sivakoita. Mutta onni ei ole nyt myötä hirvellä, toisessa paikassa ei näkynyt vilaustakaan ladun viilettäjistä. Lienevätkö pelästyneet pientä pyryä, joka oli jo latuakin peittämässä? Jos arvaat, minne hiihtohimoissani nyt päädyin, käy kirjoittamassa vastauksesi Ylä-Karjalan Facebook-sivuille.

Ikolan museolla historiaa sai sellaisen annoksen, että päätin jättää historialliset kohteet hetkeksi. Vihdoinkin ilma vähän pakastui ja tuli selkeä yö, nyt niitä tähtiä vasta näkyikin. Kuu mollotti taivaalla, ja sen valossa oli hyvä patikoida pitkin maita ja mantuja. Vanhasta muistista tuumasin, että nyt voisi käydä heittämässä pari lenkkiä valaistulla hiihtoladulla. Minnekköhän laitoin sukseni? Noh, jospa sieltä ladun varrelta löytyisi muitakin hiihtäjiä, joilta saisi sukset lainaan.
Löytyihän niitä, mutta kenelläkään ei ollut sorkan mentäviä monoja. Harmistuksissani päätin istahtaa läheiselle sillalle, josta oli hienoa tähyillä taivaalle. Jos keksit, missä kävin patikoimassa, käy heittämässä vastauksesi Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Eilisen luukun kohteeni taisi olla monelle tuttu ja herättää ehkä muistojakin, sillä ihailin totta kai Kirkkokadun puukoulun julkisivua. Sieltä sain ajatuksen, että tässä reissulla ollessani voisin tutustua lisää muihinkin alueen historiallisiin kohteisiin. Ensimmäisenä suuntasin jonkin matkan päässä olevalle alueelle, jossa historian siipien havinaa kuuli enemmänkin. Jos arvasit, minne tieni tällä kertaa vei, käy kirjoittamassa vastauksesi Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Eilisen arvoituksen majatalo osoittautui Laitalan Lomiksi Karhunpäässä, kuten moni hyvin arvasikin. Sieltä lähdin illansuussa sunnuntaina vaeltamaan kohti Nurmesta. Päämääränä oli jälleen toimitus, mutta jotenkin askeleeni harhautuivat ohi pimeän toimitalon. Kukapa sitä yksin hiljaisessa toimistossa jaksaisi istua, varsinkaan nättinä joulukuun iltana. Ilta ja yö sujuivat tähtiä katsellen, sen minkä niitä lumituiskulta näki. Päivän valjetessa huomasin olevani taas tutuissa maisemissa, palanneeni niin sanotusti vanhoja sorkanjälkiä takaisin. Mutta mitähän rakennusta tällä kertaa katselen, muistoihin vajonneena. Jos keksit, käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Nurmeksen joulumyyjäisistä harhauduin taas tieltä, se tuntuu olevan tämän kuukauden teema. Tällä kertaa eteen sattui mukava pieni majatalo, jossa emäntä oli valmistautumassa pikkujouluihin. Minä sain hetken soitella kannelta illan ratoksi, mutta yleisön eteen en sentään tohtinut möreällä hirvenäänelläni mennä, vaan hipsin hiljaa matkoihini ennen kuin pikkujoulukansaa alkoi vaeltaa paikalle. Joko keksit, missä tällä kertaa olin? Käy vastaamassa Ylä-Karjalan Facebook-sivuilla.

Huh huh, voi hyvänen aika. Firman nimen perusteella luulin jo joutuneeni pulaan ja jonkun äksyn naisen läksytettäväksi. Luulo ei ollutkaan tiedon väärti, ja eilisessä kyläilypaikassani Majatalo Pihlajapuussa oli vallan iloinen meininki. Seuraavaksi matka jatkui maaseudulta kohti kaupungin sykettä, koska joululahjasäkkini kaipasi lisätäytettä. Arvelin, että iso puukko olisi hyvä lahja pikku-Iivarille. Arvatkaapa mistä puukon löysin? Jos keksit missä tein kaupat, käyhän heittämässä vastaus Ylä-Karjalan Facebookiin.

Eilen piipahdin itsenäisyyspäivän kunniaksi vanhan kauppalantalon edustalla, jossa sijaitsee Linnoituspatteristo 5:n veteraaneille omistettu muistomerkki. Ajatelkaa, tämä kanuuna on ollut viimeksi käytössä jatkosodassa Laatokan rannikkopuolustuksessa! Hiljaiseksi vetää. Illalla päädyin vielä katsomaan linnanjuhlia eräälle kylälle, arvatkaapa mille? Tänään aamuvarhain käväisin katsastamassa yhden kylän keskuspaikoista. Jos keksit, mistä kuva on napattu, käyhän heittämässä vastaus Ylä-Karjalan Facebookiin.

Valtimon kirjastohan se oli, jossa eilen olin. Ihan sisälle asti en vain päässyt, kun piti pyrkiä takaisin toimitukseen Nurmekseen. Kohtahan ne alkavat ne toimittajatkin ihmetellä, mihin olen oikein joutunut. Kesken matkan muistin kuitenkin, että eihän siellä toimituksessa ketään ole, kun tänään on pyhäpäivä, Suomen itsenäisyyspäivä. Päivä on tärkeä, ja sitä kunnioittamaan menin tälle paikalle, mutta siis minne. Käy kirjoittamassa arvauksesi Ylä-Karjalan Facebook-sivuille.

Jos joku ei vielä keksinyt, missä eilen olin, niin Bomballahan minä poikkesin. Yritin kurkkia ikkunoista, josko siellä olisi jo ollut jouluherkkuja tarjolla, mutta tyhjin sorkin jouduin lähtemään. Onneksi vastaan sattui ystävällinen mieshenkilö, joka lupaili minulle kyytiä takaisin keskustaan. Olisi kuitenkin ehkä pitänyt tarkentaa sitä keskusta-määritelmää, sillä seuraavaksi löysin itseni ylläolevasta paikasta. Osaisiko joku kertoa, mihin tällä kertaa päädyin? Vastauksia voi heittää Ylä-Karjalan Facebookiin.