Iivarin passissa

Joulukalenterissa ei pidetä vapaapäiviä edes itsenäisyyspäivänä. Kukahan minut ottaa syliinsä tällä kertaa juttutuokion ajaksi?

Huomasin Pehmojen yössä, että kirjastossahan saattaa olla vilinää ja vilskettä pitkälle yöhönkin. Sieltä löytyivät myös seuraavat tervehdyksen lähettäjät.

Totesin juuri, että jostain syystä olen bongaillut tervehdyksiin vain naispuolisia immeisiä. No sattuihan sitä tielle jo yksi mieskin.

Aiemmat tervehdykset ovat tulleet Nurmeksen puolelta, joten annetaanpa vuoro välillä Valtimolle.

Joulutervehdysten kerääminen senkun jatkuu.

Jouluna moni lähettää joulutervehdyksiä sukulaisille ja tutuille, ja mikäs sen mukavampaa. Minäkin halusin päästä mukaan tähän riemukkaaseen joulutunnelmaan ja antaa ihmisille mahdollisuuden kertoa jouluterveisensä blogini kautta.

Hetken luulin jo selvinneeni haastattelu-urakastani, kunnes noustessani takaisin toimitukseen huomasin, että yläkerrassa pyöri täysin uusi mies. Birgit oli poissaollessani muuttunut tai ehkä paremminkin korvattu nuoremmalla ja parrakkaammalla versiolla. Tästä uudesta hepusta piti ottaa heti selko.

Melkein luulin jo selvinneeni kaikista, kunnes tajusin, että eikös alakerrassa ollut vielä yksi. Nopeasti kipitin portaat alas toimistonhoitaja Tiina Honkasen pakeille. Kiireisenä naisena Tiina onneksi suostui pikaiseen haastatteluun.

Nyt kyllä nolottaa niin että sarvetkin punastuvat. Olen vetänyt tätä haastattelukierrosta jo ties kuinka monta viikkoa enkä ole huomioinut talon pääpomoa tai siis pomotarta mitenkään.

Saa tässä talossa kyllä ravata eri huoneiden ja kerrosten väliä, mutta jotenkin päädyin jälleen toimituksen huomaan. Siellä huomasin, että toimittaja Haverisen Mariannehan on vielä ainakin haastelematta. Pitihän jutustelu hoitaa sitten pois alta, kun yksiin satuimme.