Iivarin passissa

Joulu eikun tulla jyskyttää, mutta jokohan ensimmäiset ovat käyneet katsomassa sopivia joulukuusia metsästä tai jopa hakeneet sen odottamaan koristelua?

Ehdin jo vallan huolestua, kun Valtimon kylän raitilla tallusteli kaksi koiraa. Toivottavasti eivät ole hirven perään! Onneksi heillä olikin ihminen mukanaan, ja tuttavuutta piti lähteä tekemään oikein lähemmin.

Onkohan asianlaita sillä tavalla, että se on yleensä perheen emäntä, joka joutuu kantamaan suurimman vastuun joulun valmisteluista?

Nytpä sattuikin Porokylän raitilla jututettavaksi kauempaa tulleita vieraita, ihan Imatralta saakka.

Joulukalenterissa ei pidetä vapaapäiviä edes itsenäisyyspäivänä. Kukahan minut ottaa syliinsä tällä kertaa juttutuokion ajaksi?

Huomasin Pehmojen yössä, että kirjastossahan saattaa olla vilinää ja vilskettä pitkälle yöhönkin. Sieltä löytyivät myös seuraavat tervehdyksen lähettäjät.

Totesin juuri, että jostain syystä olen bongaillut tervehdyksiin vain naispuolisia immeisiä. No sattuihan sitä tielle jo yksi mieskin.

Aiemmat tervehdykset ovat tulleet Nurmeksen puolelta, joten annetaanpa vuoro välillä Valtimolle.

Joulutervehdysten kerääminen senkun jatkuu.

Jouluna moni lähettää joulutervehdyksiä sukulaisille ja tutuille, ja mikäs sen mukavampaa. Minäkin halusin päästä mukaan tähän riemukkaaseen joulutunnelmaan ja antaa ihmisille mahdollisuuden kertoa jouluterveisensä blogini kautta.