Havahduin joulun lähestymiseen tänä vuonna vasta, kun kuulin lapsikuoron kysyvän suureen ääneen torilavalla, koska meillä on joulu. Vai selittelivätkö koltiaiset kolttosiaan sillä, että koska meillä on joulu? Samalla lailla selitti hirvivaari törmäillessään hyvässä kasvussa olevassa männikössä, että kolhiintuvathan puut, koska meillä on sarvet.
Kauhistuin. Joulu uhkasi karata sorkkien ulottumattomiin ja jättää tämän hirvipojan jouluherkkujen sijaan pelkkää suolakiveä nuolemaan. Koska meillä on joulu soi korvissa koskemiseen asti, kunnes Ylä-Karjalan mainiot tonttutytöt Tuire ja Lotta palauttivat marssijärjestyksen sarvipäähän. Tempaisivat mukaan kalenteriin, jossa jouluun edetään luukku luukulta ja päivä päivältä ensimmäisestä päivästä alkaen.
