Iivarin passissa

Nuoren hirven mölinöitä metsän keskeltä.

Iivarin joulukalenteri: luukku 12

Iivarin joulukalenteri: luukku 12

Sehän oli menoa se, kun sukkelasanainen nainen huomasi minut Ylä-Karjalan tiskillä Nurmeksen joulumessuilla.

Hänhän oli Elena Hämynen, eikä siinä jalat tavanneet vähään aikaan maata, kun Nurmekseen hyvin kotiutunut Elena kyseli kuulumisia, vaikka minunhan niitä piti kysellä. Mahtaa näin puheliaalla rouvalla olla monta tuttua, voi olla, että terveisiä lähtee nyt pitkä lista. Täytynee kaivella puhdasta sivua lehtiöstä esiin.

– Kuinka laajalle kalenteri leviää, Elena halusi ensimmäisenä tietää.

No eihän se minnekään leviä. Kasassa se bittiavaruudessa pysyy ja on tiukkana pakettina luettavissa ympäri maailmaa. Vaikka Venäjällä.

– Poriinhan ne ensimmäiset lähtee, tyttärelle Leena Katariina Martinezille. Viimeinen kirjain on muuten z, Elena neuvoi ja aivan aiheellisesti. Olisi mennyt ässäksi.

Toiset terveiset jäivät jo kotimaisemiin, entiselle pomolle, Eila Soikkelille ja kolmannet Olavi Kiurulle.

– Rauhallista ja kaunista joulua ja hienoa tulevaisuutta uudelle vuodelle, 2018.

Entäpä Elena itse. Missä joulu vierähtää?

– Tietenkin tytön luona Porissa.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
13.07.2020