Iivarin passissa

Nuoren hirven mölinöitä metsän keskeltä.

Iivarin perinnejoulukalenteri: luukku 24

Luukku-24-verkkoon

Kylläpä tämä joulukuu ja joulukalenteri on mennyt taas nopeasti. Viimeistä luukkua viedään niin, että tämä hirvipoika on jo hieman haikeanakin, kun tämä jouluperinteiden muistelu nyt loppuu.

Tämän päivän aihetta ei varmaan tarvitse paljoa tuumia, sillä luukun tähtenä on luonnollisesti päivän odotetuin vieras (etänä tai livenä) eli joulu-ukko vanha nuttu vai miten se tuttu joulukipale nyt menikään.

Monelle on varmaankin tutuin se punapukuinen joulupukki, mutta tiesittekö, että Suomessa alkujaan joulupukki on ollut aivan oikea pukki, siis se eläinpukki. Merja Leppälahden Perinnejoulu-kirjassa kerrotaan, että kekripukki eli köyripukki kävi taloissa jo kekrin aikaan eli loka–marraskuun vaihteessa. Pukilla oli yllään turkki nurin päin ja päässä oli toinen turkki tai muu vaate, jonka hiha sojotti kaulana ylös. Hihasta näkyi kirveen terä, varsi oli hihassa. Terän vieressä oli keritsimet nokkana, ja pukilla saattoi olla vielä lusikat korvina.

Eipä ihmekään, että lapset sitä pelkäsivät, kun se tuli jo aamutuimaan hiomaan nokkaansa ja pelottelemaan lapsia.

Tuomaan päivänä aikoihin taas kulki Risu-Tuomas, jolla oli myös nurinkäännetty turkki tai tavallinen sarkatakki, joka oli vyötetty olkivyöllä. Risu-Tuomaksen kasvot olivat naamion peitossa tai noetut, ja seuranaan sillä oli joukko naamioituneita poikia sekä kädessään risukimppu, jolla se uhkasi lapsia. Se kyseli, onko talossa ilkeitä lapsia ja pyysi juotavaa.

Myös tapaninpäivänä ja Nuutin päivänä oli tapana liikkua omanlaisiaan pukkeja. Tapaninpukilla oli esimerkiksi tervattu vihta tai vasta häntänä. Nuuttipukilla taas oli päässään paperinen hiippa tai pukin tai lampaan nahka. Nuuttipukki pyysi sahtia, ja jollei sitä saatu, niin pukkipa vei tynnyristä tapin. Sitä sitten saatiin Nuutin päivään jälkeen etsiskellä vaikka koko kylän voimin.

Punatakkinen joulupukki alkoi ilmestyä kuvaan 1800-luvun lopulla, jolloin se myös alkoi jakamaan lahjoja. Lopullisesti punanuttuinen pukki löi läpi vuonna 1931 Coca-colan joulumainoksen kautta. Mutta pukkipa ei ole ainoa joululahjojen jakaja. Venäjällä lahjat tuo pakkasukko vasta uudenvuoden tienoilla ja joissakin maissa lahjat saattaa tuoda Kristus-lapsi. Hollannissa taas lahjat tuo Pyhä Nikolaus eli Sinterklaas jo joulukuun viidentenä eli siellä joulu on käytännössä jo vietetty.

Joulu-ukosta riittäisi tarinoita varmaan vaikka koko päiväksi ja illaksi, mutta ehkä nyt on aika lopettaa nämä turinat ja Iivarinkin laskeutua joulun rauhaan. Iloista joulua kaikille teille siellä, jotka olette näitä jutusteluja lueskella!

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
25.09.2021

By accepting you will be accessing a service provided by a third-party external to https://www.ylakarjala.fi/