Iivarin passissa

Nuoren hirven mölinöitä metsän keskeltä.

Iivarin perinnejoulukalenteri: luukku 4

Luukku-4-verkko

Olen tuossa seuraillut, kun ihmiset tuntuvat menevän kuin päättömät kanat. Ensin juostaan hirveetä vauhtia kauppaan, ja ulos tullaan hirvimäis, siis hirveiden kantamusten kanssa.

Niin sitä olen pohtinut, että mistähän kummasta oikein on kyse, kunnes sarvissa välähti. Joululahjat, niitähän ne ihmiset tuolla kaupoissa hirveellä kiireellä kahmivat tai siis avustavat pukkia lahjojen hankinnassa, kun eihän se joulupukkiakaan ihan jokaista toivetta ehdi täyttää.

Nykyäänhän joululahjat ovat olennainen osa joulunviettoa tai joillekin se taitaa olla jopa se tärkein osa. Mutta tiesittekö, että joululahjojen antaminen ei ole aina kuulunut joulunviettoon. Merja Leppälahden Perinnejoulu-kirja tietää kertoa, että esimerkiksi vuonna 1860 Turun läänin Lapin pitäjässä ei ollut tapana antaa lainkaan joululahjoja.

Ja jos lahjoja annettiin, ne oli tapana vain heittää ovenraosta sisälle. Joulusta uuteen vuoteen oli niin sanottu nakkooaika, jolloin iltaisin käytiin nakkaamassa ulko-ovesta sisään pieniä paketteja. Jotta joulun salaperäisyys säilyisi, nakkaaja joko oli naamioitunut pukiksi tai sitten hän vain juoksi nopsasti pois, ettei häntä tunnistettaisi.

Joululahjoja alettiin antaa 1800-luvun lopulla, luonnollisesti ekana varakkaimmissa perheissä. Ainakin lähimmille annettuihin paketteihin saatettiin kirjoittaa mukaan omatekoinen runo, joka liittyi jollakin tavalla paketin saajaan ja sen sisältöön. Lahjojen avaaminen olikin oma ohjelmanumeronsa, kun jakaja tai paketin saaja luki runonsa ääneen ja saattoi jopa arvuutella, mitä paketissa on, ennen sen avaamista. Sitten lahjaa vielä ihasteltiin ennen kuin siirryttiin seuraavaan.

Siinä olisikin mukava ohjelmanumero tällekin joululle. Nyt kun tuo koronavirus tuntuu jylläävän, niin aikaa saattaisi riittää runojen rustailuun. Pitääpä laittaa sarven taakse ajatusta.

Ennen vanhaan lahjoja tehtiin myös paljon itse. Isät tai vaarit veistivät kelkkoja ja puuhevosia ja naisväki neuloi sukkia ja lapasia. Saatettiin jopa pitää joululahjavalvojaisia, joissa neulottiin, ommeltiin, kirjailtiin ja viimeisteltiin lahjoja. Joku saattoi lukea ääneen jotain tarinaa.

Nykyäänkinhän jotkut saattavat pitää tuollaisia jouluvalvojaisia, joissa lahjojen lisäksi voidaan tehdä joulukoristeita ja muita jouluvalmisteluita. Pitääpä ehdottaa, jos pikku-Iivari innostuisi valvomaan kanssani. Kysykääpä tekin, jos teilläkin pystyttäisiin valvomaan vaikka koko yö kynttilänvalossa tunnelmoiden.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
24.10.2021

By accepting you will be accessing a service provided by a third-party external to https://www.ylakarjala.fi/