Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Ikärasismia ei saa painaa villaisella

Mielipidekirjoitus sunnuntain Helsingin Sanomissa (29.1.) nosti hiukset pystyyn.

 

Espoolainen hammaslääketieteen tohtori Anu Kilpi kysyi, miksi helsinkiläisessä Nordean konttorissa ei autettu hänen iäkästä äitiään.

92-vuotias rouva on hoitanut raha-asiansa ”niin hyvin kuin se vain on mahdollista ilman tietokonetta ja älypuhelinta”. Äskettäin hän käteisautomaatilla työnsi pankkikorttinsa väärään lokeroon, ja kone nielaisi sen.

Sille, mitä sen jälkeen tapahtui, ei ole hyväksyttäviä selityksiä.

Rouva meni omaan pankkikonttoriinsa hakemaan apua, kuten myös me verkossa pärjäävät tekisimme samassa tilanteessa. Siellä ei autettu. Kehotettiin vain soittamaan tiettyyn numeroon, eikä hänen edes annettu soittaa paikan päältä konttorista. Ei kuulemma ollut puhelinta. Vain noin kuukautta aikaisemmin samasta konttorista oli tyttären mukaan kuitenkin soitettu hänen äidilleen ja houkuteltu pankin sijoitusneuvojan puheille. Rouva oli mennytkin ja tehnyt sijoituksen Nordean rahastoihin.

On korkea aika ryhtyä puolustamaan vanhuksia muutenkin kuin hoitajamitoituksia vaatimalla. Jos ihmisten halutaan – niin kuin virallinen mantra kuuluu – asuvan mahdollisimman korkeaan ikään kotonaan ja huolehtivan itse asioistaan, se on tehtävä mahdolliseksi muutenkin kuin kotiapua tehostamalla.

On pidettävä huoli siitä, että ihmiset saavat hoitaa asioitaan niillä taidoilla ja liikkumismahdollisuuksilla, jotka heillä on. Ikärasismia ei saa painaa villaisella.

Huomattava osa tämän päivän vanhuksista on tehnyt elämäntyönsä ammateissa, joissa ei ole tarvittu nykyajan tietoteknisiä taitoja. Meidän jokaisen on ymmärrettävä, että niille, jotka eivät tietotekniikkaa hallitse, on pidettävä mahdollisuus asioida pankeissa, posteissa ja virastoissa henkilökohtaisesti ja saada itseään koskevat asiakirjat paperilla. Se on turvattava kansalaisen perusoikeutena, kuten Anu Kilpi mielipidekirjoituksessaan sanoo.

Sen kaltaisissa vahingoissa kuin 92-vuotiaalle pankkiautomaatilla sattui, on saatava asiallista apua. Jokaisen tiskin takana pitää niin yksinkertainen asia käsittää. Asiakaspalvelussa tarvitaan kykyä asettua asiakkaan asemaan. Henkilön, joka ei siihen pysty, ei pidä olla asiakaspalvelutyössä.

Jos vanhusten tai sairaiden hitaus tai osaamattomuus ärsyttää, kannattaa hetki kuvitella itsensä samaan asemaan. Meistä kukaan ei voi etukäteen tietää, millaisia rajoituksia vanhuus meille itsellemme tuo. On turha kuvitella, että minusta ei ainakaan tuollaista tule.

Eikä vanhaksi tulemiselle ole kuin yksi vaihtoehto.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
19.10.2019