Pöö, osa teistä saattaakin muistaa minut. Suurin osa taas ei. Viime kuukausien työ- sekä armeijakiireiden takia paperille rustailu on jäänyt vähemmäksi. Osittain syy piilenee myös motivaation ja inspiraation puutteessa. Mutta näin kevätauringon paistaessa on oiva aika palata sorvin äärelle ja kirjoittaa postauksia blogiini.
Olen pienestä pitäen rakastanut reissaamista. Silloin tosin kulutin enemmän Nukkumatin palveluita kuin nautin maisemista. Muistan kuitenkin perheeni ensimmäisiä yhteisiä reissuja Lappiin. Ala-asteella matkustimme joka kesä ympäri Suomea. Olen myöhemmin sanonutkin, ettei Suomessa luultavasti ole kolkkaa, jota en ole kolunnut. Tästä toki kiitokset vanhemmilleni.