Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Irtokuvista eheäksi tarinaksi

IMG_6512

Tämän elämänvaiheen iloihin kuuluu mahdollisuus aikaa vievään puuhasteluun, jonka ääreltä ei aina malta edes yöunille. Tässä elämänvaiheessa viimeistään myös ymmärtää tehdä jotain keski-iässä heränneelle kiinnostukselle suvun historiaa kohtaan.

Olen juuri saanut valmiiksi valokuva-albumin, joka on pitänyt minut monet illat tiiviisti tietokoneen äärellä ja saanut unohtamaan televisio-ohjelmat, kirjat ja iltapalat. Jännän koukuttavaa mutta myös paljon pohjatyötä vaatinutta puuhaa. Suosittelen muillekin!

Albumin ensimmäisellä sivulla poseeraavat ajan tavan mukaan arvokkaasti vuosina 1850 ja 1851 syntyneet Matti ja Sikke Tolvanen, isäni isovanhemmat. Heistä albumissa edetään omiin isovanhempiini ja heidän lastensa – isäni ja hänen neljän sisaruksensa – perheisiin.

Muutamia vuosia sitten tein samalla idealla kuva-albumin äidinpuoleisista isovanhemmistani ja äidin ja hänen sisarustensa perheistä lapsiperhevaiheessa.  

Lopputulos, kauniit albumit teksteineen, ovat kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta. Toinen, arvokkaampikin, on albumien kokoamisvaiheessa tiivistynyt yhteydenpito sukuun. Ilman sisaruksiani, serkkujani ja muutamia muita sukulaisia eheiden kokonaisuuksien saaminen ei olisi onnistunut. Vanhojen kuvien ihmisiä ja paikkoja tunnistettiin ja kuviin liittyviä tapahtumia muisteltiin, pääteltiin ja myös arvailtiin yhdessä milloin kenenkin kanssa.

Hämmästyttävän monelle nimeämättömälle ja päiväämättömälle kuvalle löytyi jonkun vanhemmiltaan tai joltakulta sukulaiselta kuulema taustatarina – tosi tai ainakin todennäköinen. Hämmästyttävän paljon piironkien kätköistä ja vanhoista albumeista – myös ennestään hallussani olevista – sukelsi esiin kuvia, joita en muistanut edes nähneeni. Kiitos vanhimman tätini miehen valokuvausharrastuksen suvun arkistoissa on paljon myös kuvia ihmisten tavallisesta arjesta – aikuisten töistä ja lasten leikeistä 1930-luvulta 1950-luvulle.

Ison kiitoksen lähetän mielessäni edesmenneelle vanhimmalle serkulleni, sukututkimuksen harrastajalle, joka lähes 20 vuotta sitten teki selvityksen alussa mainitun Matin jälkeläisistä. Matilla oli kahdeksan tytärtä ja yksi poika, joten sukua levisi laajalle. Vuonna 2001 valmistuneessa kirjasessa on 295 nimeä Matin suoria jälkeläisiä ja kaikkiaan yli 430 nimeä, kun mukana ovat myös puolisot ja heistä joidenkin vanhempia.

Jos ja kun jatkan tätä harrastusta seuraaviin vaiheisiin, ei kuvissa olevien ihmisten nimiä ja syntymäaikoja tai juhlapäiviä enää tarvitse etsiskellä omia arkistoja kauempaa. Mutta pahimman kompastuskiven tiedän jo nyt. Laatikoissa lojuu ihan omilta jäljiltäni määrättömästi paperikuvia, joita ei ole päivätty. Pakko tunnustaa, ettei edes omien lasten kuvista ole aina helppoa päätellä, milloin ne on otettu.

Syvin ihailuni kaikkia niitä kohtaan, jotka arkistoivat kaiken tarpeellisen asiallisesti ja ajoissa!

 

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
24.08.2019