Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Jäähyväiset lemmikille

Jäähyväiset lemmikille

Pitkänäperjantaina jouduimme viemään nukutettavaksi Mikuliina-kissamme. Tuntuu oudolta ja haikealta, kuni se ei enää tassuttele jalkojen juureen eikä vaativasti naukuen herätä viideltä tarjoilemaan varhaisaamiaista. Rintaa painaa kipeä möykky.

 

Mikuliina oli kestävää sorttia, maatiainen, joka tuli meille naapurin vanhanemännän viimeisen kissan viimeisestä pentueesta. Se täytti viime lokakuussa 22 vuotta.

Niin pitkä kissan elämä on ilmeinen poikkeus. Olin varannut nukutusajan pieneltä eläinlääkäriasemalta verkossa, ja taustatiedoissa kysyttiin myös eläimen syntymäaikaa. ”Ihanko totta se on niin vanha”, elinlääkäri henkäisi ensimmäiseksi, kun menimme vastaanotolle. Usein käyttämämme kissahotellin emäntä sanoi vuosia sitten, että kuusitoista täyttänyt kissa on jo niin vanha, että mitä vain voi sattua.

Lapsuudenkodissani, maalaistalossa, oli aina kissoja ja koiria, mutta omassa taloudessani niitä on ollut vain kaksi – ensin koira, sitten koira ja kissa ja sen jälkeen noin viisitoista vuotta vain kissa. Niiden kautta kesti kokonaiset 25 vuotta. Eläinten tarpeet ovat vahvasti muokanneet arkisia rutiinejamme.  Eläinten omistajalla on paljon velvollisuuksia, mutta voittopuolisesti niiden pito on ollut palkitsevaa ja hauskaa, terveellistä ja toisinaan suorastaan terapeuttista. Lemmikki on perheen jäsen.

Mukavinta niiden kanssa on ollut tietenkin maalla, mutta lemmikkitarvikebisnes on tehnyt niiden ruokinnasta ja siistinä pitämisestä helppoa myös kaupungissa.

Mikuliinan vanhentuessa, kuuroutuessa ja vähän höperöityessäkin moni ystävä on kysynyt, otammeko uuden kissan tai koiran sen jälkeen. Vannomatta paras, mutta tällä tietoa ei.

Pentuna otettu lemmikki on pitkä projekti. Kissan kohdalla sitä kestää parhaassa tapauksessa runsaat kaksikymmentä vuotta. Jonkun on pystyttävä vastaamaan sen hyvinvoinnista koko sen elämän ajan. Totta kai nuoremmallekin isäntäväelle voi sattua mitä vain, mutta tässä iässä riski oman toimintakyvyn heikkenemisestä on jo iso. Ei lemmikkiä voi ottaa sillä ajatuksella, että ainahan sen voi lopettaa, jos tulee pitovaikeuksia.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
19.10.2019