Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Jokaisen Muumit karkaavat joskus

Eräässä Yökylässä Maria Veitola -ohjelman jaksossa kurkistettiin Toni Wirtasen ja Jannika B:n elämään. Molemmat avautuivat jakson aikana henkisistä vaikeuksistaan. Wirtanen sanoi kärsineensä ainakin masennuksesta ja paniikkikohtauksista. Jannika B kertoi lapsen syntymän jälkeisestä ahdistuksesta, kuolemanpelosta ja neuroottisuudesta. Artistit toivat ilmi, että heidän mukaansa mielenterveysongelmat ovat alalla "perussettiä".

Ilmiö ei ole tuttu ainoastaan muusikoiden keskuudessa, vaikka julkisuuden henkilöihin kohdistuukin erityisen paljon paineita. Väittäisin, että meistä jokaisen pääkoppa joutuu ainakin jossain vaiheessa elämää koetukselle. Koemme menetyksiä, saamme traumoja, uuvumme ja toisinaan oireilemme syistä, joita emme välttämättä koskaan saa selville. Mielenterveysongelmia voi olla mahdotonta ennaltaehkäistä.

Minulla taitaa olla enemmän ystäviä, jotka ovat kärsineet mielenterveysongelmista kuin ystäviä, jotka eivät ole. Sain huomata sen, kun aloin avoimesi puhua omista kokemuksistani. Tasapainoisimmankin oloiset ihmiset ovat käyneet läpi kaikenlaista, jota ei ulkopuolisena osaa edes kuvitella.

Olen iloinen viime aikoina tabujen purkamiseen tähdänneestä työstä. Esimerkiksi reilu vuosi sitten toteutettu Yleisradion #sekasin247-kampanja pyrki herättämään keskustelua nuorten psyykkisestä voinnista ja normalisoimaan mielenterveyden häiriöitä. Mielestäni siinä onnistuttiin. Mukaan lähtivät monet nuorten esikuvat ja somevaikuttajat. Ainakin minun havaintojeni mukaan teinit rohkaistuivat puhumaan teemasta sekä saivat lisää tietoa.

Silti mielenterveysongelmista pidetään liian vähän ääntä. Alakoululaisetkin tuntevat oikeaoppisen lautasmallin ja liikuntasuositukset. Harvoin opetuksessa tai mediassa korostetaan henkisen puolen vahvistamista ja hoitamista, vaikka se olisi hurjan tärkeää.

Ongelmien tunteminen ei poistaisi mielenterveyden häiriöitä. Se auttaisi oireiden tunnistamisessa ja hoitamisessa. Olisi tärkeää myös poistaa häpeän leima mielenterveysongelmien päältä. Eihän kukaan pode syyllisyyttä tai nolostele murtuneen säären takia. Miksi niin kuitenkin koetaan usein, kun kyseessä on esimerkiksi masennus?

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
13.07.2020