Olisi hienoa, jos kuntavaaleissa ennakkoon äänestäneiden nurmeslaisten määrä ennustaisi myös lopullista äänestysvilkkautta, Nurmes kun on takavuosina loistanut lähinnä omituisen alhaisella äänestysprosentillaan. Nyt 37,1 prosenttia käytti ääntään ennakkoon. Se on Pohjois-Karjalan kuntien toiseksi paras luku. Paremmaksi pani vain Rääkkylä peräti 45,4 prosentillaan.
Katselin valokuvia lastenlasten koulujen kevätjuhlista. Rehtori ja luokanvalvoja kättelevät uudet ylioppilaat, luokanvalvoja kiertää peruskoulunsa päättävien rivit ja kättelee jokaisen. Halauksia, poskisuukkoja. Ne kuvat ovat takavuosilta. Viime vuonnakin oli juhlat, mutta koululle sai tulla vain toinen vanhemmista, eikä siellä kuulemma kätelty.
Kirjailija Juha Itkonen puhui äskettäisessä lehtihaastattelussa (Helsingin Sanomat 12.2.) lapsiperheen arjesta sävyssä, joka suuresti ilahdutti kuuden nuoren isoäitiä. Itkosen viesti oli, että lapsiperhearjesta tarvitaan lisää myönteistä puhetta.
Käärin joulupaketteihin muutamat neulomani villasukat, ja mieleen nousi joulumuisto lasteni lapsuudesta.
Johtuneeko iän lisäksi koronakriisistä, mutta koskaan en ole tuntenut kesän päättymisestä sellaista haikeutta kuin tänä syksynä.
Voisin luetella monia pakollisen kotoilun hyviä puolia, mutta olihan ihanaa, kun koronakriisi alkoi hellittää ja mahdollisuus turvalliseen liikkumiseen ja tapaamisiin parantua.
Vanhusten yksinäisyys on ollut megaluokan ongelma jo ennen koronaa. Nyt näyttää, että ollaan kulkemassa kohti katastrofia. On ymmärrettävää, että kriisin paukahtaessa päälle ja vanhustenhuollon vielä toipuessa vuoden takaisista skandaaleista haluttiin pelata varman päälle ja eliminoida riskit mahdollisimman tarkkaan. Hoivakodeissa se tehtiin eristämällä asukkaat ulkomaailmasta.
Nyt on korkea aika miettiä vaihtoehtoja – semminkin, kun eristäminen ei edes ole tartuntoja täysin estänyt.
Pahuksen ikävää olla samaa mieltä Uutissuomalaisen uutispäällikön Matti Pietiläisen kanssa (Karjalainen, 24.3.). Hän nyt näyttää kuitenkin olevan erittäin oikeassa.
Kun puhutaan yöpäivystyksestä, maallikko ajattelee sydänkohtauksia ja aivotapahtumia, kolareita, luitaan katkoneita tai päänsä iskeneitä tapaturmapotilaita ja kipua huutavia lapsia. Hän miettii, miten käy, jos lähin apu on yli sadan kilometrin päässä?
Siun sote laajentaa ensi vuoden alusta asiakkaidensa valinnanvapautta (Karjalainen 19.12.).
Terveysaseman on toki saanut tähänkin asti valita vapaasti, mutta enintään kerran vuodessa ja ilmoittamalla siitä kirjallisesti sekä omaan että valittuun terveyskeskukseen.
