Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Junasta poistaminen ei saisi olla ainoa vaihtoehto

Junasta poistaminen ei
saisi olla ainoa vaihtoehto

Marmatin viime keväänä tällä foorumilla junalipun vaihtamisen hankaluutta nykyisin, kun edes keskikokoisten kaupunkien asemilla ei ole palveluita. Se seikkailu oli pientä verrattua siihen, mitä viime sunnuntain vastaisena yönä todistin matkalla illan viimeisellä lähijunalla Tikkurilasta Hämeenlinnaan.

Samassa vaunussa matkustanut ulkomaalainen mies sanoi kohdalleen tulleelle konduktöörille, että ostaisi lipun Tampereelle. Lähijunissa ei enää myydä lippuja, joten matkustaja tietysti kysyi hölmistyneenä, mitä nyt sitten. Konduktööri tarjoutui neuvomaan, miten lipun saa hankituksi älypuhelimella. Se ei kuitenkaan onnistunut miehen kännykällä. Konduktööri siihen, että ei ole muuta mahdollisuutta kuin poistua Riihimäellä junasta, ostaa automaatista lippu ja jatkaa myöhemmin tulevalla IC-junalla.

Tässä vaiheessa viereisellä penkillä istunut suomalaismies puuttui asiaan ja kysyin konduktööreiltä, joita siinä vaiheessa paikalla oli jo kaksi, onko ulkomaalainen ihminen todella pakko ajaa keskellä yötä tyhjälle asemalle odottamaan kokonaiseksi tunniksi.

Hänet vaiennettiin tiukkasanaisesti. Toinen konduktööreistä paukautti, että ”ei tarvitse ryhtyä sankariksi, pelisäännöt ovat samat kaikille”.

Suomalainen kanssamatkustaja ei kuitenkaan lannistunut vaan yritti konduktöörien poistuttua saada miehen kännykkään lipun niin, että sen olisi ostanut Tampereella verkosta henkilö, jonka luo hän oli menossa.  Sekään ei kuitenkaan onnistunut, ja junan saavuttua Riihimäelle konduktöörit tulivat varmistamaan, että liputon matkustaja poistuu.

Marraskuu, keskiyö, kylmää, pimeää, tyhjä asema, tunti odotusaikaa, seuraava juna koko yön viimeinen.  Olipa kyse ulkomaalaisesta tai suomalaisesta ja minkä ikäisestä ihmisestä tahansa, niin joku muu vaihtoehto pitäisi olla. Itse ajattelisin samassa tilanteessa, että perisivät vaikka tuntuvan sakon, kunhan saisi jatkaa matkaa.

Aikaisemmin syksyllä satuin lähijunassa Hämeenlinnaan istumaan ilman lippua junaan tulleen nuorehkon miehen lähellä. Hän sai hankituksi kännykällään lipun, mutta varttitunti meni konduktööriltä sen homman opastamiseen. Se oli sentään inhimillistä, mutta mieleen tuli, että lipun olisi myynyt puolessa minuutissa.

Asiakkaan näkökulmasta lippujen junamyynnin lopettaminen oli iso heikennys. Ajattelen esimerkiksi tilanteita, että junaan on hirveä kiire ja lippuautomaateilla pitkät jonot. Ihmisillä voi olla monista muistakin syistä vaikeuksia automaateilla. Kaikilla ei ole älypuhelimia eikä osaamista niiden kanssa. Kaikilla ei ole edes pankkikorttia, eikä automaatteihin kelpaa käteinen raha.

Ei näy lippu-uudistus konduktöörejäkään miellyttävän. Helsingin Sanomissa oli tämän viikon alussa (14.11.) juttu, jossa neljä lähiliikenteen konduktööriä kertoi uudistuksen aiheuttaneen suoranaisen identiteettikriisin. Heidän pitäisi olla asiakkaiden apuna, mutta esimerkiksi juuri liputtomien kohdalla ei ole käytettävissä muita keinoja kuin matkustajan poistaminen junasta.

 

Konduktöörien ulostulo oli suoranainen helpotus. En siis ehkä olekaan mistään mitään ymmärtämätön typerys, kun kyseenalaistan VR:n lippupalvelujen ”kehittämisen”. Toivottavasti VR:ssä kuunnellaan edes omaa henkilökuntaa.  Nyt asiakas ei tunne olevansa asiakas vaan hallintoalamainen.

 

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
21.08.2019