Minulle iski ulkonäkökriisi koulun valokuvauskurssin jälkeen. Olimme harjoitelleet muotokuvien ottamista. Kameran edessä olin tuntenut oloni epävarmaksi enkä ollut kyennyt rentoutumaan. Ystävien kehuista huolimatta en alkuunkaan pitänyt lopullisista kuvista.
Eräässä Yökylässä Maria Veitola -ohjelman jaksossa kurkistettiin Toni Wirtasen ja Jannika B:n elämään. Molemmat avautuivat jakson aikana henkisistä vaikeuksistaan. Wirtanen sanoi kärsineensä ainakin masennuksesta ja paniikkikohtauksista. Jannika B kertoi lapsen syntymän jälkeisestä ahdistuksesta, kuolemanpelosta ja neuroottisuudesta. Artistit toivat ilmi, että heidän mukaansa mielenterveysongelmat ovat alalla "perussettiä".
Ilmiö ei ole tuttu ainoastaan muusikoiden keskuudessa, vaikka julkisuuden henkilöihin kohdistuukin erityisen paljon paineita. Väittäisin, että meistä jokaisen pääkoppa joutuu ainakin jossain vaiheessa elämää koetukselle. Koemme menetyksiä, saamme traumoja, uuvumme ja toisinaan oireilemme syistä, joita emme välttämättä koskaan saa selville. Mielenterveysongelmia voi olla mahdotonta ennaltaehkäistä.
En pidä Cheekistä yhtään.
Tuossa lauseessa ei ole mitään väärää, eikä minun tarvitse pahoitella mielipidettäni. Cheek on hahmo. Cheekin nimissä julkaistaan mielestäni huonoa musiikkia ja tuodaan esille maailmankatsomukseni vastaisia arvoja.
Tapa nähdä. Tapa näyttää. Tapa tuntea, tapa kertoa sekä vaikuttaa. Taide.
Taide on monille elämäntapa. Syy herätä aamuisin. Korvaamaton keino ilmaista itseään. Toimii toisinaan myös terapiana.
Uuden vuoden naamiaisissa esitin hippiä. Fiilistelin koko illan värikkäitä liehuhelmojani. Kerrankin oli hyvä syy pukeutua hyvän mielen kesäasuun talvella. Joulun välipäivät makoilin pitkälti sohvanpohjalla, ilman huonoa omatuntoa.
Joulu. Minulle sana tuo ensimmäisenä mieleen materialismin, perfektionismin, siitä aiheutuvan stressin ja ärsyttävät tonttulaulut. Vasta sen jälkeen muistan kaiken kivan: läheiset, rennot välipäivät sekä suklaan paljouden.
Naputellessani tätä tekstiä on Suomen 100-vuotissyntymäpäivä. Joku saattaisi ehkä kirjoittaa isänmaasta, mutta minulla on mielessäni vielä tärkeämpi aihe: ystävyys.
En yhtään pidä sukupuolinormatiivisuudesta, varsinkaan asioiden jaottelemisesta ”tyttöjen ja poikien juttuihin”. Uskon, että niin persoonaan, toimintamalleihin kuin kiinnostuksen kohteisiinkin vaikuttaa sukupuolta paljon enemmän ympäristö. Fakta kuitenkin on, että kulttuurissamme poikien väliset ihmissuhteet ovat (vielä) erilaisia kuin tyttöjen väliset. Tytöt riitelevät enemmän kuin pojat. Olen huomannut tämän erityisesti sisarussuhteissa.
Jokaiselle uudelle koulukaverilleni on varmasti käynyt selväksi, etten ota opiskelemista erityisen vakavasti. Teen läksyjä silloin tällöin ja vietän hyppytunnit mieluummin ystävieni kuin koulukirjojen seurassa. Teen niin, koska tulen siitä iloiseksi.
Jopa uutisiin kätkeytyy paljon arvovalintoja. Journalistin vastuulla on esimerkiksi päättää, mistä aiheista uutisoidaan, ketä haastatellaan, mistä kulmasta ja kuinka laajasti asioita käsitellään. Esimerkiksi kuvituskuvan tyylin valitseminen on jo yhdenlainen kannanotto.
