Jutelmia

En pidä Cheekistä yhtään.

Tuossa lauseessa ei ole mitään väärää, eikä minun tarvitse pahoitella mielipidettäni. Cheek on hahmo. Cheekin nimissä julkaistaan mielestäni huonoa musiikkia ja tuodaan esille maailmankatsomukseni vastaisia arvoja.

Tapa nähdä. Tapa näyttää. Tapa tuntea, tapa kertoa sekä vaikuttaa. Taide.

Taide on monille elämäntapa. Syy herätä aamuisin. Korvaamaton keino ilmaista itseään. Toimii toisinaan myös terapiana.

Uuden vuoden naamiaisissa esitin hippiä. Fiilistelin koko illan värikkäitä liehuhelmojani. Kerrankin oli hyvä syy pukeutua hyvän mielen kesäasuun talvella. Joulun välipäivät makoilin pitkälti sohvanpohjalla, ilman huonoa omatuntoa.

Joulu. Minulle sana tuo ensimmäisenä mieleen materialismin, perfektionismin, siitä aiheutuvan stressin ja ärsyttävät tonttulaulut. Vasta sen jälkeen muistan kaiken kivan: läheiset, rennot välipäivät sekä suklaan paljouden.

Naputellessani tätä tekstiä on Suomen 100-vuotissyntymäpäivä. Joku saattaisi ehkä kirjoittaa isänmaasta, mutta minulla on mielessäni vielä tärkeämpi aihe: ystävyys.

En yhtään pidä sukupuolinormatiivisuudesta, varsinkaan asioiden jaottelemisesta ”tyttöjen ja poikien juttuihin”. Uskon, että niin persoonaan, toimintamalleihin kuin kiinnostuksen kohteisiinkin vaikuttaa sukupuolta paljon enemmän ympäristö. Fakta kuitenkin on, että kulttuurissamme poikien väliset ihmissuhteet ovat (vielä) erilaisia kuin tyttöjen väliset. Tytöt riitelevät enemmän kuin pojat. Olen huomannut tämän erityisesti sisarussuhteissa.

Jokaiselle uudelle koulukaverilleni on varmasti käynyt selväksi, etten ota opiskelemista erityisen vakavasti. Teen läksyjä silloin tällöin ja vietän hyppytunnit mieluummin ystävieni kuin koulukirjojen seurassa. Teen niin, koska tulen siitä iloiseksi.

Jopa uutisiin kätkeytyy paljon arvovalintoja. Journalistin vastuulla on esimerkiksi päättää, mistä aiheista uutisoidaan, ketä haastatellaan, mistä kulmasta ja kuinka laajasti asioita käsitellään. Esimerkiksi kuvituskuvan tyylin valitseminen on jo yhdenlainen kannanotto.

Psykologian tunnilla pidettiin gallupia siitä, kasvaako maaseudulla kaupunkilaisympäristöön verrattuna tasapainoisempia ja rauhallisempia lapsia. Minun, kaksi kuukautta Joensuussa asuneen (ex-)landelaisen vastaus on ei.

Minä tiedän, miltä yksinäisyys tuntuu, vaikka en ole koskaan ollut yksin. Ja niin tietää moni muukin. Toisaalta muistan myös sen pakahduttavan onnen, jonka kokee nähdessään vihdoin kaiken rakkauden ympärillään.