Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Kenen ehdoilla koulupäivät rakennetaan?

mtv3-kuvaa

Kun viime lukuvuoden vietin teini-ikäisten lapsenlasteni lähiaikuisena vanhempien ollessa ulkomailla, aloin oikein hyvin ymmärtää puheita aikaisten kouluaamujen haitoista.

Näillä vuosilla, ja ehkä vielä kuusi- tai viisikymppisenäkin sellaiset puheet tulee helposti kuitanneeksi olankohautuksella.  Niin tein pitkän aikaa minäkin. Olin olevinaan varma, että kysymys on vain siitä, miten nuorten riittävästä yöunesta huolehditaan kotiintuloajoilla ja lopettamalla tietokoneen ja kännyköiden räplääminen hyvissä ajoin.

Nyt olen taas parin viikon ajan seurannut viereltä lapsenlasteni koulupäiviä, ja se on vain vahvistanut käsitystäni siitä, että kouluaamun alkua pitäisi siirtää tunnilla tai edes puolella.

Verkosta löytyy googlaamalla helposti ainakin viiden vuoden ajalta kirjoittelua tästä asiasta. Yllä on kuva MTV3:n verkkosivuilta, joilta löytyy tallenne Suomen ehkäpä tunnetuimman unitutkijan Markku Partisen haastattelusta runsaan vuoden takaa. Yksiselitteinen otsikko.

Tässä asiassa, jos missä, omat ja ehkäpä keski-ikään ehtineiden omien lasten kouluajat kannattaa unohtaa.  Maailma on muuttunut, ja nyt tiedetään tutkimuksistakin, että murrosikään tullessa nuoren sisäinen rytmi muuttuu parikin tuntia myöhäisemmäksi.

Eikä ongelma koske vain teinejä. ”Yhteiskunta pyörii aamuvirkkujen tyrannialla”, otsikoi Yle viime keväänä juttunsa Yle Akuutti –ohjelman ja Työterveyslaitoksen unitutkimuksen tuloksista.

Nuorten kohdalla ei ole kysymys vain siitä, miten aikaisin mennään nukkumaan vaan myös siitä, miten aikaisin päästään nukkumaan.  Urheilu- ja musiikkiharrastukset ovat varmaan aika tyypillinen esimerkki siitä, miten aikataulut voivat illasta venyä. Kaikki eivät mahdu alkuillan tunnille tai sali- ja hallivuoroille eivätkä ryhmien vetäjät voi olla monessa paikassa yhtä aikaa. 

Hämmästyttävän nuortenkin harrastustunnit saattavat päättyä vasta yhdeksältä, ja sen jälkeen oman aikansa vievät kotimatka, iltatoimet ja yöunille rauhoittuminen, joka kiivaan harjoituksen tai matsin jälkeen saattaa kestää pitkäänkin.  Jos ei asu koulun vieressä – ja useimmat eivät asu – tunti lisää aamuun olisi helpotus.

Kouluverkko alkaa olla aika harva jo eteläisessäkin Suomessa, ja kyydityksessä olevien koulumatka-aikaa pidentää monesti myös kouluauton kierteleminen kyläkulmilla oppilaita noukkimassa. Tätä kokemusta koulun aikuiset eivät joudu jakamaan.

Nuorten hyvien harrastusten karsiminen ei tietenkään ole käypäinen vastaus tähän ongelmaan. Järkevintä on muuttaa aamun aikataulua.

On aika ihmeellistä, miten selville tosiasioille vuodesta toiseen viitataan useimmissa kunnissa ja kaupungeissa kintaalla.  Jostain syystä koulupäivän jatkumista nykyistä pitemmälle iltapäivään pidetään suurempana pahana kuin sitä, että iso joukko teinejä kärsii jatkuvasti univajeesta, jonka tiedetään altistavan monenlaisille terveyshaitoille.

Kenen ehdoilla tätäkin systeemiä lopulta pyöritetään?

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
15.12.2019