Matkan päästä

Muuttomyllerryksessä painivan opiskelijan havaintoja elämästä

Kesäkupla

blogi

Minusta jokaisen pitäisi edes joskus viettää ihan oikeaa lomaa. Ei siis niin, että on suunnitellut viikon täyteen grillijuhlia, veneretkiä ja mökkiolympialaisia, vaan niin, ettei koske kalenteriin ollenkaan. Silloin on aikaa vain olla. Oleminen on aliarvostettua.

Toisaalta olen huomannut, että tyhjätkin viikot täyttyvät nopeasti – ainakin jos mainostaa kaikille, ettei suunnittele tekevänsä mitään pariin viikkoon. Kalenterille voikin tulla yllättävää käyttöä, jos suostuu ihan kaikkiin kissanristiäisiin. Yhtäkkiä ei olekaan aikaa nukkua puoleenpäivään tai loikoilla auringossa.

Liikaan tekemiseen voi väsyä myös lomalla. On älytöntä suunnitella väsyneenä piknikkejä ja saunailtoja, jos näiden tapahtumien alkuperäinen tarkoitus oli rentoutuminen. Toisaalta on ymmärrettävää, että helleaallosta ja kaukaa tulevista tuttavista haluaa saada kaiken irti.

Nuorempana kesäni olivat täysiä. Leijonanosan niistä vei kesäteatterissa esiintyminen. Harjoituskausi alkoi kevättalven vuorosanojenluvusta ja päättyi juhannuksen kieppeillä tiiviiseen hiomiseen ja läpikäyntiin. Heinäkuun ohjelma oli naulattu yhteentoista esitykseen, joista jokaista odotin innolla.

Teatterissa esiintyminen tarkoitti, ettei minulla oikein ollut tilaisuutta viettää sellaista spontaania ja vapaata nuoruuskesää, mitä kaikki tarinat hehkuttavat. Nyt kun sellaista (hieman rajoitetusti) vietän, ymmärrän kyllä, mikä ajatuksessa viehättää. On ihanaa lähteä spontaanille iltauinnille tai aamupäivän brunssille.

Tiedän myös, että monet ikäiseni eivät ehdi lomailla. Kesätöitä haetaan ja niitä tehdään niin pitkään kuin vain suinkin mahdollista. Jos työmarkkinoilla ei onnista, tehdään kesäopintoja. En edes uskalla ajatella, mitä useamman vuoden lomattomuus tekee ihmismielelle.

En ollenkaan pidä siitä, miten toimettomuudelle pitäisi aina olla jokin peruste. Loma pitää ansaita kovalla työllä, eikä sitä saisi heittää hukkaan lojumalla asunnon lattialla. Ajatus siitä, että kesän pitäisi jotenkin kompensoida muun vuoden aikana koettu mielipaha, on kohtuuton. Se asettaa ajanjaksolle turhia paineita ja toisaalta vähättelee tavallisen arjen pieniä ja suuria iloja.

Siksi olenkin yrittänyt suhtautua lomiin maanläheisesti. Ne ovat mukavia, sillä silloin on aikaa tehdä niitä asioita, joista arkena ehtii vain haaveilla. Toisaalta ne ovat viikkoja siinä missä muutkin ja voivat tyssätä sateeseen, rahapulaan tai väsymykseen.

Heinäkuussa aloitan kesätyöt, mutta sitä ennen ehdin levätä lähes kaksi kuukautta. Olen jo tavannut sukulaisia ja ystäviä, polttanut ihoni kahdesti, käynyt lukemattomia kertoja uimassa sekä ravannut Nurmes–Joensuu-väliä tiuhaan. Kuluneen vuoden jälkeen on ollut todella virkistävää tavata toisia ihmisiä. Toisaalta olen huomannut, että yksin asuminen ja korona ovat tehneet minusta entistä enemmän omaa tilaa kaipaavan yksilön.

Entä sitten kun kupla puhkeaa? Tietenkin se harmittaa, vaikka itselleen voi järjestää kivaa ohjelmaa myös silloin, kun illat viilenevät ja lehdet kellastuvat.

Suoraan sanottuna saatan silloin myös huokaista helpotuksesta: enää ei tarvitse revetä kaikkialle. Suomen kesä on lyhyt ja kaunis, mutta syksy on pidempi ja armollisempi – eikä muuten lainkaan hullumman näköinen sekään.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
24.10.2021

By accepting you will be accessing a service provided by a third-party external to https://www.ylakarjala.fi/