Iivarin passissa

Nuoren hirven mölinöitä metsän keskeltä.

Kesälaitumille

Kesälaitumille

Suotta ihmislapset viileän kesän keleistä marisevat. Kelithän ovat mitä parhaat metsissä ravaamiseen, kun ei ole ollut hirvikärpäsistäkään isompaa riesaa. Nyt kun on aika suunnata kesälaitumille, meinaan ensitöikseni mennä metsähommiin taimikoita raivaamaan. Männyissäkin on jo sen verran hyvät kasvannaiset, että passaa niillä mahansa täyteen mällätä.

Eihän se isäntien mieleen ole, mutta miten sitten suut laitetaan, jos hirvimetsällä vastaa kolistelisi mehevien paistien sijaan pelkkiä luurankoja. Metsien monimuotoisuus on tätä päivää, ja se vain passaa hirveän hyvin. Varsinkin parhaan kasvun aikaan taimikoilla.

Kun maha on ahdettu täyteen kesän kasvannaisia, missäpäs pötsiä on parempi sulatella kuin kesän kulttuuririentojen parissa. Minä suuntasin viikonloppuna Valtimon kesäpäiville, markkinoille ja muuhunkin. Siellä kun kaivattiin sorkkapareja siihen satavuotiskulkueeseen.

Nelivetoisena meikähirvi täytti heti kahden ihmisen paikan. Kun sopivasti sohi sarvilla ja huiskutti hännällä, kulkueeseen tuli reilusti jatketta. Saivat järjestäjät puhtaalla omallatunnolla kehuskella pitäjäpäivistä juttua tekevälle Ylä-Karjalan toimittajalle kulkueen mittaa samalla lailla kuin yksilehmäisen karjan isäntämies naapurin kysellessä lehmälukua. Navetassa käy koko ajan yksi hännänhuiske, ei sinne sekaan muuta mahdu, oli isäntä todennut.

Kulkueen häntäpäähän olisi voinut houkutella myös Lokkiharjulla koirankopissa majaansa pitävän Homemiehen, tämän Lassi-raukan. Toisi vaihtelua koirankoppiin kytketylle homeen haistajalle. Vaikka vanha sanonta väittää, että koiraa ei ole karvoihin katsomista, se homekoira täytyy kyllä käydä katsastamassa.

Valtimolta voisi jatkaa vaikka Höljäkän suunnalle sukuloimaan, serkkuja tapaamaan. Kesäiseen aikaan pelkona ei ole hukkareissu, vaan tarjolla on valtakunnan viimeinen tötterö ennen kuin se punapää Räppääjä ehtii kaiken kesäherkun suihinsa hotkimaan.

Vaikka en erityisen hyvin vielä paikkoja tunnekaan, eksymisen vaaraa kulttuurikierroksella ei sentään ole, kun koivu ja kotitähti viitoittavat kotimatkalle Bomban kesäteatterin kautta. Esittävät kuulemma näytelmän, joka on kunnianosoitus veteraaneille, kotirintamalle ja itsenäiselle Suomelle. Kysyn vaan, miksi ei hirville.

Ehkä siksi, että luontokappaleilla oli viisautta välttää joutavanpäiväistä tappelunnujakkaa. Kyllä meikäläisiäkin meinattiin valjastaa sotaretkille tuolla itärajan takana, mutta huonoin tuloksin. Tarkoitus oli kouluttaa sarviniekkoja sotaratsuiksi armeijan leipiin.

Olisivat houkutelleet tuoreilla männyn kasvannaisilla ja muulla lehtivihreällä armeijan leivän sijaan. Siitä olisi voinut syntyä jo sankaritarinaa jälkipolville kerrottavaksi. Aineksia vaikka siihen tunnetumpaan sotilaaseen, nelijalkaisineen sotaurhoon.

Hupsista, nyt lähti jo mielikuvitus laukkaamaan. Mutta sehän juuri on kulttuuriannin tarkoituskin, herättää ajatuksia, pohdintaa ja keskustelua. Näitä pohtien ja maailmaa parantaen kyllä kylmin ja sateisinkin kesäpäivä saa kyytiä. Ei kun ylös, ulos ja kesämenoihin mukaan keleistä riippumatta joka ikinen kynnelle kykenevä.

Hyvää kesää kaikille!

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
15.07.2019