Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Käki, kottarainen ja kuhinaa rannoilla

Käki, kottarainen ja kuhinaa rannoilla

Muistan lapsuudesta, miten Ylikylänjärvi keväisin tulvi, miten kuovi huusi, taivaanvuohi mäkätti ja käki kukkui. Mutta milloin järven rannoille oikein tuli tämä uskomaton keväinen kuhina, ja milloin kylän pelloilla alkoivat syksyisin jopa viikkoja viipyä valtavat joutsen- ja valkoposkihanhiparvet?

Tänäkin keväänä on ollut päiviä, etten minä – luontoa varsin vähän ymmärtävä ihminen – muuta malttaisi kuin kulkea ikkunasta toiseen ja pitkin pihaa kuikulemassa ja kiikaroimassa, mitä järvellä, rannoilla ja pihapiirissä tapahtuu.

Myöhäinen, kylmä kevät ja pitkään kestänyt tulva taatusti jo harmittavat viljelijöitä, mutta onhan tämä meille muille vaikuttava luontoilmiö. Hauskaa ja opettavaista. Kiikari on pakko pitää käden ulottuvilla.

Kaikkia vesilintuja ja kahlaajia en edelleenkään tunnista, mutta niitä on hauska seurata. Joutsenten tööttäily ja hanhien kaakatus kuulostavat jo niin kotoisilta, että ikävä tulee, kun linnut lopulta lähtevät normaaleille kesänviettopaikoilleen. Lähipelloilla tepastelee parhaillaankin noin neljänkymmenen joutsenen parvi.

Kottaraisten asettuminen pönttöihin on aina yhtä hienoa seurattavaa ja iso ilo. Niiden näkeminen, saati naapuriksi saaminen, ei ole enää itsestään selvää.  Kottaraisesta on tullut melkein harvinaisuus. Suomen Luonnon verkkosivujen mukaan kanta on huvennut viidesosaan sitten 1970-luvun.

Kaikki eivät koskaan näe myöskään käkeä, kuulevat vain.

Kymmenen vuotta sitten eräänä toukokuun päivänä keittiömme ikkunan takana olevan vadelmikon tukirakenteille istahti outo lintu. Joku haukka? Ennen kuin saimme lintukirjan avatuksi, tunnistaminen helpottui. Lintu alkoi kukkua.

Se tuli myös seuraavana keväänä ja sitä seuraavana. Nyt osaamme sitä jo odottaa. Parina keväänä olen saanut uroksen ja naaraan jopa samaan kuvaan. Tänä keväänä ehdimme jo epäillä, ettei käki enää tule. Pari viikkoa tavallista myöhemmin, 20. toukokuuta, se kuitenkin istui vanhalla paikallaan. Sain napatuksi oheisen kuvan keittiön ikkunan läpi ennen kuin se lensi pois.

 

Luonnontieteellisen museon verkkosivuilla on taulukko, johon on koottu lintujen ikäennätyksiä. 1978 on löytynyt käki, joka oli rengastettu yhdeksän vuotta aikaisemmin täysi-ikäisenä. Mistäpä sen tietää, mutta teoriassa meille joka kevät näyttäytyvä käki voi siis olla sama yksilö.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
15.07.2019