Iivarin passissa

Nuoren hirven mölinöitä metsän keskeltä.

Kevättä rinnassa ja ruoho kasvaa silmissä

Kevättä rinnassa ja ruoho kasvaa silmissä

Hirvitys mitä vauhtia kevät etenee. Hetki sitten oli täysi talvi, ja pian ollaan pääsiäisessä, ja kohtapa vietetään vappua, kevään karnevaalia. Ruoho kasvaa silmissä, ja katuojat juoksevat karkuun.

 

On se vaan kumma, kuinka kevään tulo yllättää vuosi toisensa jälkeen. Aivan kuin talvi yllättää autoilijat. Kevät yllättää kuitenkin puun takaa kuin hirvituhot taimikolla.

Kävin tuossa koputtamassa sorkalla salolammen jäätä. Ei sinne kuitenkaan hirvinnyt enää mennä hurjastelemaan. Liian monta hirvikaveria on siellä kylmän kylvyn ottanut.

Kun vara ei venettä kaada, tuli tässä hiljattain fiilisteltyä sen verta ennakkoon ja pyörähdettyä Kuopion venemessuilla. Eihän tällä hirvipololla muuten ole mahkuja moisia veneitä niin läheltä päästä katsomaan. Hyvä että käytettyä kanoottia pystyy keikuttamaan.

Tulipahan samalla reissulla bongattua tämä lentäjän poika, Edu Kettunen. Mies, jonka harteilla lepäävän maailman tuska, mutta muuten miekkonen on aikamoinen sanaseppo ja kansanmies. Siellä se heittäytyi messurahvaan kanssa juttusille eikä erottunut joukosta. Ainoastaan silloin, kun nousi kahteen otteeseen lavalle laulamaan ja otti tilan haltuun.

Vaikka messuostokset jäivät hiilikuituvapaan, digitaaliseen kalapuntariin ja kaikuluotain esitteisiin, mieli naksahti reissulla muutaman piirun lähemmäs kesää ja pian avautuvaa avovesikautta. Toivon mukaan kalapuntari on yhtä lailla tikissä kuin aikanaan presidentti Kekkosella oli. Ikiaikainen tarinahan tietää Kekkosen kulkeneen maakuntamatkoilla aina kalastusvehkeet mukana. Kun kaupungin hulinasta kerran pois oli päästy, varusteet olivat aina sen mukaiset.

Saapuipa Kekkonen salokylään istumaan tupailtaa vaalien alla. Istuvan presidentin vierailu selkosten taakse oli aina tapahtuma, joka sai kaikki kynnelle kykenevät liikkeelle. Myös pienen pirttiviljelijän emännän, jonka pirtissä piisasi puutetta kaikesta muusta kuin jälkikasvusta. Sitä oli nytkin luvassa, ja emäntä oli viimeisillään raskaana. Kekkosen kohtaaminen laukaisi synnytyksen käyntiin. Ei muuta kuin emäntä takahuoneeseen lapsenpäästäjän kanssa, ja tupailta sai luvan jatkua.

Kekkosen tehdessä lähtöä kylän uusin asukas näki päivänvalon, mutta potralle pojalle ei saatu mitattua painoa puntarin puuttuessa. Kekkosen ei tapansa mukaan jäänyt toimettomaksi. Kalapuntari löytyi virka-auton takakontista, ja pienokaisen syntymäpaino saatiin arvovaltaisen todistajan läsnä ollessa ylös kirjatuksi, 14,8 kiloa.

Hyvää kevättä ja pääsiäistä kaikille!

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
15.07.2019