Iivarin passissa

Nuoren hirven mölinöitä metsän keskeltä.

Kiikun kaakun ensitreffeillä

Kiikun kaakun ensitreffeillä Iivari Roosan kanssa kiikussa.

Treffejä on monenlaisia. Niitä solmitaan usein salaisiin paikkoihin ulkopuolisten katseilta piiloon, joskus myös julkisempiin tiloihin. Ihmisten maailmassa treffataan usein hotellien riemuliitereissä, meillä eläinmaailmassa heinähäkkien vierustoilla ja ruokintapaikkojen nuolukivillä. Niitä treffejä on kyllä syytä karttaa, siitä sain vainua jo vasa-aikana Mujejärven salolla.

Mutta kun treffikutsu kävi, luontainen uteliaisuus ravisti pelon pois. Ei se voinut olla hirvimiesten virittämä ansa. Nehän kinastelivat vielä keskenään, menivätkö hirviluvat taaskaan tasapuoliseen jakoon. Tämän täytyi olla parempaa, kun kerran Ylä-Karjalassakin asiasta ilmoitettiin oikein kuvan kera, meikähirvi houkuttimena. Tosin treffikutsussa puhuttiin leikkikenttätreffeistä, mikä vähän arvelutti. Niitä leikkejä kun on niin moneen makuun, varsinkin ihmisten maailmassa. Mutta ken leikin alkaa, se leikin kestäköön. Ei siinä muuta kuin menoksi, sorkat soikeina kohti Hyvärilää.

Yllätys olikin melkoinen, kun paikalle lappoi väkeä vauvasta vaariin. Meininki olikin melkoista, että siinä oli mennä pää pyörälle jo katsomopaikalta. Alkuun hirvesin seurata sitä vain ämpärimuurin suojista, mutta kun suojamuuri hupeni ämpäri ämpäriltä, oli pakko kömpiä esille.

Vauhtia näytti piisaavan, mutta vaarallisia tilanteita ei päässyt syntymään. Siitä MLL:n tytöt Ulla, Tanja ja Niina pitivät huolta. (Mitähän se muuten tuo Mannerheimin lastensuojeluliitto meinaa. Oliko Mannerheim niin hurja mies, että lapsia oli suojeltava siltä, vai oliko Mannerheim niin lapsiarka, että sotaherraa oli suojeltava lapsilta, se on kyllä jäänyt hämärän peittoon)

Takaisin asiaan. Ohjaajat jakoivat lapsia ikäluokittain, etteivät pienimmät jää jalkoihin. Sitä leikin ja liikunnan riemua oli mukava sivusta seurata ja kuunnella, kuinka lomalaiset ja paikalliset löysivät ujostelematta yhteisen kielen, leikin voiman. Siinä mahtoi syntyä pitempikestoisiakin tuttavuuksia, ja liikunnallinen aamupäivä toi mukavasti vaihtelua monen perheen lomapäivään, varmaan myös aikuisille, vanhemmille ja isovanhemmille. Kuin konsanaan aikaan, jolloin sukupolvet asuivat saman katon alla. Nykyään ihmislapsikin vierotetaan syntymäpesästään errauspennun lailla heti peruskoulusta päästyään.

Havahduin näistä aatoksista, kun minut tempaistiin sarvista ilmaan, ja se oli sitten menoa. Vähään aikaan eivät sorkat maata tavoittaneet. Pelkäsin jo päätyväni Pielisen aaltoihin, leikkikentillä kun ei eläimillä ole asiaa. Tai sitten se oli niitä häiriköitä, jotka ruuhka-Suomen leikkikentillä häiriköivät ja hautaavat ruiskuneuloja hiekkalaatikoihin.

Vielä mitä. Se olikin Roosa-tyttönen, joka syliinsä kaappasi ja vei jousitettuun kiikkuun. Siinä mentiinkin sitten ees sun taakse niin että silmissä vilisi. Tulipahan laskettua muutama liukumäkikin ja kiipeiltyä telineissä niin, että jäseniä olisi kolottanut, ellei Ryhti-Late olisi houkutellut mukaan venyttelyyn.

Parituntinen tuokio leikkikentällä vierähti kuin siivillä. Kaikeksi onneksi tätä kesäkivaa on tarjolla vielä kaksi kertaa heinäkuun aikana. Sinne vaan kaikki kynnelle kykenevät, lapsiperheet, mummot ja vaarit ja muut leikkimieliset.

Iivari Hirvi

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
19.10.2019