Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Kipinää

Maria Veitola kertoo elämänkerrassaan Veitola, mitä haluaisi sanoa 20-vuotiaalle itselleen: Klubielämä ei kestä ikuisesti. Jonakin päivänä riippumatto ja kirja kiinnostavat enemmän. Vapaus ja ajan loputtomuus ovat vain illuusioita, vaikka tuntuvat nyt aidoilta. Hän myös kirjoittaa luulleensa tietäneensä kaikesta paljon, vaikka se ei ikään nähden ollut mahdollista.

Jostain syystä kuunteleminen kiukuttaa vähän. Taasko nuoria vähätellään? Sinäkin, siisti tyyppi, Maria Veitola? Tekisi mieli paasata, että meidän teinienkin mielipiteet ja tunteet ovat aitoja sekä tärkeitä. Ymmärrämme. Mutta eihän Veitola muuta väitäkään, edes rivien välistä.

Ehkä se nimenomaan on autenttista nuoruutta, että suhtaudun heti noin. Ja kyllä, tärkeää. Oman voiman hakemista, intohimoa, kyseenalaistamista, vaikka kyseessä on ihailemani henkilö. Minä olen minä. Minä ja kaltaiseni ovat tärkeitä.

Joskus aikuismaailmaankin tarvittaisiin tuollaista leimahtelua. Liekki ei saa ikinä sammua. Toisaalta on hienoa, kun se palaa vakaana ja varmana. Niin kuin Maria Veitolalla. Silloin voi antaa kliseisiä tätineuvoja nuoremmalle itselleen ilman, että nykyisen, nuoremman itsen tai yhtään kenenkään uskottavuus rakoilee. Voi nähdä itsensä, kaltaisensa ja jokaisen tärkeänä.

Sitä minä haluan. Se on siistiä. Voi tehdä sekä sanoa mitä vain, kun muistaa kriittiset linssit ja tuntee itsensä.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
30.05.2020