Matkan päästä

Muuttomyllerryksessä painivan opiskelijan havaintoja elämästä

Kirje kympin tytölle

Kirje kympin tytölle

Syysloma alkaa, ja tiedän mitä suunnittelet. Olet kasannut läksykirjat yhteen, tutkinut lukujärjestystä ja ehkä kaivanut muistivihkon jostakin.

Aiot suorittaa loppukirin.

Opettajat ovat kehottaneet nukkumaan ja ulkoilemaan lomalla. Olet nyökytellyt etupulpetissa, mutta ristinyt sormesi selkäsi takana. Ihan pari päivää vaan, korkeintaan viikonlopun yli. Loma maistuu paremmalta, jos se on taatusti ansaittu.

Eikä suorittaminen koske pelkästään koulua. Jos et lähde lomaviikolla reissuun, harjoittelet ainakin kitaransoittoa ja käyt lenkkeilemässä. Huonekin pitäisi siivota. Oikeastaan loman jälkeen melkeinpä palaat kouluun lepäämään.

Sinua kehutaan paljon. Olet ahkera, ystävällinen, sinnikäs ja joustava. Pääset varmasti mihin tahansa kouluun. Olet tämän maan tulevaisuus, se, josta kehotetaan ottamaan mallia.

Et haluaisi myöntää, mutta joskus sinuakin väsyttää. Luet historian kappaletta, mutta ajattelet nokosia. Unohdit kerrata trigonometriset funktiot, ja sen vuoksi matikan arvosana laski yhdeksän miinukseen. Et jaksanutkaan auttaa äitiä pihatöissä.

Periaatteessa tiedät, että vähempikin riittäisi. Teet silti ekstraa aina ja kaikessa, ihan varmuuden vuoksi. Etkä aivan syyttä, sillä myös muiden odotukset sinua kohtaan ovat nousseet. Luokkakaverit laskevat ryhmätyön sinun varaasi. Naapuri on jo merkinnyt sinut viikonlopun lapsenvahdiksi. Opettaja katsoo sinuun ja sanoo, että innokkaimmat voivat lukea ensi tunnin kappaleen jo kotona.

Et sinä ole innokas. Mutta luet kuitenkin. Olet roolisi vanki.

Mistäkö minä tiedän? Olin joskus sinä.

Se, jonka luokassa kiertävä opettaja ohittaa naurahtaen: "Sinähän et varmaan tarvitse apua." Se, jonka kehityskeskustelut ovat kehumiskeskusteluja. Se, joka aivan varmasti saa kevätjuhlassa stipendin, todennäköisesti useammankin.

Nyt voisin ylpeänä kertoa siitä, kuinka opiskelen yliopistossa. Venäjää vieläpä, kieltä, jonka lukemisen aloitin 4.-luokalla. Hah, eihän sinulta vähempää odotettukaan, stipendityttö! Ole hyvä ja kerro, kuinka motivaatio ja opiskeluinto vievät pitkälle.

Ylä-asteen päättötodistukseni arvosanoilla olisin tosiaan päässyt vaikka Ressun lukioon, mutta onnekseni en mennyt. En tiedä, mitä vieras kaupunki ja vielä entistäkin korkeammat odotukset olisivat tehneet jaksamiselleni.

Sen sijaan menin kotikaupunkini lukioon ja jouduin nöyrtymään. Arvosanat säilyivät huipussaan, mutta mieliala laski pohjalukemiin. Tiesin, että jonkin on muututtava. Eräänä kauniina päivänä menin koulukuraattorin vastaanotolle ja sopersin, että koulu tekee minut väsyneeksi. Että en sittenkään pysty kaikkeen.

Siitä alkoi prosessi, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä. Edelleen joudun muistuttamaan itseäni, että päivällinen syödään heti eikä sitten kun essee on valmis. Kun opiskelukaverini kertoo aloittavansa jo sivuaineopinnot, hoen mielessäni, ettei minun tarvitse olla häntä parempi. Kun saan ensimmäisestä kurssitehtävästäni toiseksi parhaan arvosanan, sanon ääneen, että olen silti sama ihminen.

Se, etten enää ollutkaan se täydellinen kympin tyttö, on yksi parhaista asioista, mitä minulle on ikinä tapahtunut. Jouduin katsomaan pintaa syvemmälle, kysymään itseltäni: mitä muuta olen kuin kiltti ja älykäs tyttö?

Alussa se oli vaikeaa, mutta ajan myötä sain vastauksia. Hauska, joskus pisteliäskin vitsailija. Kekseliäs kokkaaja. Avulias läheinen. Kaduilla harhailija. Utelias kansalainen. Ihan hyvä laulaja. Naurun- ja itkuntäyteinen ihminen. Taistelija.

En kirjoita tätä tekstiä siksi, että pääsisin brassailemaan koulumenestykselläni tai puhumaan itsestäni. Kirjoitan tämän kaikille niille kympin tytöille, jotka eivät enää jaksa onnistua. Sanon ne sanat, jotka minun olisi pitänyt useammin kuulla.

Voit jättää läksyt välillä tekemättä. Arvosanat eivät ole niin tärkeitä mitä kuvittelet. Menestys on muutakin kuin diplomeja ja aplodeja.

Älä kysy, mitä sinä voit tarjota koulutuksellesi. Kysy, mitä koulutuksesi voi tarjota sinulle.

Uskalla pyytää apua. Uskalla myöntää vaikeutesi, ja lupaan, että metsä vastaa niin kuin sinne on huudettu.

Kokeile epäonnistua. Oikeasti, kokeile. Se ei ole lainkaan hassumpi taito.

Lopuksi: älä ulkoile ja nuku syyslomalla, jos ei siltä tunnu. Tee ihan mitä ikinä haluat. Sinulla on 24 tuntia vuorokaudessa, eikä niitä tunteja tarvitse omistaa kenellekään muulle.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
30.10.2020