Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Kirjoitus siitä, miksi en omistautunut tälle kirjoitukselle

Juuri nyt kello on 19.25. Nökötän kannettavan tietokoneeni äärellä. Laskeva kevätaurinko maalaa varjoni tapettiin. Ulkona on yllättävän lämmin ilma. Huoneeni koreilee järjestystään. Tänään on ollut mainio sunnuntai. Aurinkoinen, tuore, raikas, tehokas. Ihan kuin olisin syntynyt uudelleen.

Tehokkuuteeni on ollut syynsä. Tämä teksti. Se on pyörinyt mielessäni koko päivän. Kirjoittaminen ei ole kuitenkaan onnistunut, joten olen keksinyt kaikenlaista oheistekemistä. Pyykkäämistä, siivousmaratonin, ulkoilua, uuden musiikin kuuntelemista…

Ongelmani on se, että minulla ei ole mitään sanottavaa. Tai itseasiassa… Minulla olisi hirveästi sanottavaa. Jos joku kutsuisi, olisin saman tien valmis sinkaisemaan kahvikupin äärelle pitkien keskusteluiden syövereihin.

Ongelmani on se, että minulla ei ole mitään kirjoitettavaa. Tai itseasiassa… Minulla olisi hirveän monta luovaa teksti-ideaa vireillä. Haluaisin kirjoittaa runoja. Niihin voi laittaa mitä tahansa.

Oikeasti ongelmani on itsekurin puute. Tahtoisin vain ajatella ja häslätä! Minulla on liikaa energiaa! Energiaa epäolennaisiin asioihin.

Nyt kello on tasan kahdeksan. Tämän tekstitiedoston lisäksi olen jakanut huomiotani myös kynsieni lakkaamiselle, Yle Uutiset -sivuston nettitestille ja piirakalle.

Joskus täytyy vain luovuttaa ja epäonnistua. Varsinkin kevään ensimmäisinä päivinä. Jokaiselle tehtävälle ei voi antaa täyttä potentiaaliaan. Muuten sitä ei jää millekään muulle, kuten taiteelle, ystäville tai suursiivouksille.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
29.05.2020