Iivarin passissa

Nuoren hirven mölinöitä metsän keskeltä.

Korttia pöytään korona-aikaan

iivarin-blogi

Toimituksessa oli jo hieman hätä, että mihinkäs se on Iivari kadonnut, kun viimeksi jouluna ovat sorkat toimituksen käytävillä kopisseet. En suinkaan ole hankiin hävinnyt tai helteisiin sulanut tai muun surman suuhun joutunut. On vaan sellaista kiiruselämää pitänyt, että voi sentään mistä sitä aloittaisi purkamaan.

Alustapa se tietenkin on lähdettävä. Joulun jäljiltä oli tällä hirvellä sellainen ähky kaikesta porkkana- ja lanttulaatikosta, että oli pakko käpertyä juurakon suojiin lepäilemään. Siellä alkoi niin makeasti ramaisemaan, ja kun joku oli sinne ystävällisesti lämpimän karvaryijynkin jättänyt, niin siinähän uni tuli silmään niin että pätkähti.

Nukkuessahan tuo ajantaju katoaa, mutta en minä nyt sentään vallan puolta vuotta uinunut. Kyllä se herätessä vielä oli hanki maassa, eikä aurinkokaan vielä yötä myöten valoaan antanut. Vaan annas olla. Siinä unihiekkoja karistellessa kävi nenään aika tiukka katku, ja jo alkuun meinasin, että nyt se joutaa tämä poika perusteelliseen pesutoimitukseen. Sitten älysin, että tuossa ihanan lämpimässä, joskin vähän karhean oloisessa ryijyssä on jotain kummallista. Se nimittäin liikkui itsekseen tasaista tahtia ylös alas keinuen. Lisäksi se tuhisi, kahdesta päästä. Huomasin nimittäin, että turpani vieressä pojotti ihka aito pihkatappi! Meinasi siinä alkaa yskittämään jo vähän syvemmältä.

Eihän siinä muuten mitään, äkkiä olisin siitä nallekarhun kainalosta puikahtanut metsikköön kuin hauki kaislikosta, vaan kun tuo minun paidan helma oli osittain puikahtanut karhun kyljen alle, eikä millään tahtonut siellä irrota. Ei siinä auttanut kuin jatkaa makaamista ja kevään odottelua. Ihan hyvinhän tuo nukutti, tosin jäistä multaa ja juuria piti nälkään syödä, mutta kyllä silläkin tällainen sorkkaeläjä jotenkuten hyvällä mielikuvituksella pärjäsi.

Patteriradio, jonka joululahjaksi sain, piti minulle mukavasti seuraa, ja hyvin kesti muuten paristot, kun tarkkaan kuunteli vain tietyt ohjelmat. Huippujuttu oli myös korvanappikuulokkeet, jotka satuin ojanpohjalta löytämään, ei tarvinnut äänenvoimakkuutta liikaa miettiä. Tiedä, kuinka vihainen metsän omena olisikaan ollut, jos kesken makeimman unen olisi säpsähtänyt hereille.

Vaan kevät se teki vääjämättä tuloaan ja kontion herääminen pisti vähän jännittämään, että mitenkäs se meikähirvi aikoo sitten selvitä hengissä, ettei mesikämmen minua kanveesiin tyrmää ja siitä aamupalaksi poskeensa pistele.

Sehän sitten koitti se heräämisen aika. Olinpahan kuitenkin punonut hyvän juonen, etten joudu karhun kitaan. Kun unenpöpperöt olivat kontion silmisä karisseet, niin ilmoitin ykskantaan, että meikähirvellä se on nyt korona, ja se varmasti karhuun tarttuu, jos minut poskeensa pistelee. Muistutin, että karhu lienee varmasti vieläpä riskiryhmää, joten nyt on parasta olla vaan eristyksissä, kuten hallitus oli ohjeistanut ja pelata korttia.

Olisin voinut tietty lipettiin lähteä hetimiten, mutta oli tuo kortin iskeminen niin koukuttavaa puuhaa, eikä karhun seurakaan ollut pöllömpää. Siinäpä se sujui kevät mukavasti ja vähän kesääkin, vaan olihan se lopulta jätettävä korttipöytä, kun alkoivat koronarajoitukset höllentyä, ja olipa mesikämmenenkin aika lähteä omia puuhiaan jollastelemaan. Kuulemma aikoi jotain mehiläispesiä käydä sohimassa. Minä en semmoisiin viitsi lähteä mukaan, kun en tuosta pistelystä niin pidä, joten lähdin metsään samoilemaan ja etsimään muita juttukavereita. Mutta siitä lisää seuraavalla kerralla.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
25.09.2020