Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Kukaan ei tunne koko tarinaasi

Olen kirjoittanut paljon. Tässäkin blogissa reilun kahden vuoden aikana olen avannut näkemyksiäni muun muassa politiikasta, ihmisoikeuskysymyksistä, taiteesta, mielenterveydestä ja tunteista. Kirjoittaminen on minulle tapa jäsennellä ajatuksiani ja parhaassa tapauksessa myös oivaltaa uutta sekä herättää keskustelua.

Toisinaan kuitenkin mietin, että onko minulla kapasiteettia kirjoittaa kaikista niistä aiheista, joista haluan kirjoittaa. Kuinka minä, pieni lukiolainen pienestä kaupungista, voisin olla kykeneväinen kertomaan, mikä tekisi maailmasta paremman paikan? Kuinka luulen voivani käsitellä, ja ennen kaikkea ymmärtää, muunsukupuolisten kohtaamia tasa-arvo-ongelmia binäärisen sukupuolen edustajan asemasta? Kuinka kehtaan moittia nykylapsia liiallisesta ruutujen tuijottamisesta, kun toimin itse samoin?

Kuuntelen erilaisia ihmisiä, väittelen, luen ja opiskelen. Yritän parhaani nähdäkseni oman kuplani ulkopuolelle. Tosi asiassa en kuitenkaan aidosti voi nähdä mitään koskaan kenenkään toisen silmin. Pystyn avartamaan ja sävyttämään maailmankuvaani, mutta silti pohjana tulkinnoilleni toimivat aina ainoastaan omat kokemukseni. Tämä on tärkeää muistaa, kun jatkossakin kirjoitan paljon ja kaikesta.

Onneksi minun ei kuulukaan kirjoittaa muiden puolesta. Edes lehtijutuissa ei tarvitse pyrkiä moitteettomaan objektiivisuuteen. Minä olen minä, eikä minua saa minusta pois koskaan. Subjektiivisuus ei ole yhtä kuin tietämättömyys ja kapeakatseinen maailmankuva. Minun, niin kuin myös sinun ja kaikkien maailman näkökulmien esille tuominen on tärkeää. Kukaan muu ei voi kertoa tarinaamme puolestamme. Kukaan muu ei voi ymmärtää.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
19.05.2019