Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Kultaa kalliimpi oma koti

Oma koti kullan kallis

Muutin viikonloppuna omilleni. Asunnostani puuttuu vielä suurin osa kalusteista ja valoista. Täällä kaikuu, eikä kaapeista löydy mitään ylimääräistä. Minulla on hyvä olla. Uusi asuntoni tuntuu kodilta jo nyt. Ihan ensimmäisessä tänne julkaisemassani blogitekstissä pohdin, mikä tekee kodin. Olen tainnut sen jo keksiä: varmuus ja ihmiset.

Viime syksynä lukion ykkösluokan aloittaessani olin pelokas ja epävarma. Vuoden aikana löysin mielettömän ympäristön ihmisineen ja vahvistuin sen keskellä. Löysin kodin. Yhden useista.

Oikeastaan en tiedä mitä kirjoittaisin. Päällimmäisenä mielessäni on puhdas kiitollisuus. Kaikki ei ole aina hyvin, mutta ainakin minulla on koti, jossa voida myös huonosti. Minulla on katto pään päällä, ja jos se romahtaa, lähellä on ihmisiä tarjoamassa suojaa.

Olen järjettömän etuoikeutettu. Tälläkin hetkellä monet pakenevat kodeistaan. Jotkut pelkäävät omissa asunnoissaan, mutta eivät tiedä teitä ulos. Toiset eivät ole koskaan olleet kotona.

Kodin, tukiverkoston ja varmuuden tulisi olla jokaisen ihmisoikeuksia, ja niiden toteutumisen myös yhteiskunnallisessa päätöksen teossa etusijalla. Ei laiteta rajoja kiinni, rakenneta muureja, vähätellä parisuhdeväkivallan uhreja tai syrjitä! Toisen koti on helppo tuhota, uuden kodin rakentaminen vaatii suuria tekoja.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
13.08.2020