Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Kymmenen pistettä gluteenittomien leipojille

Kymmenen pistettä gluteenittomien leipojille

Vuosia sitten Keliakialiiton jäsenlehdessä oli Suomessa häämatkalla olleen nuoren amerikkalaismiehen haastattelu, jota en tullut ottaneeksi talteen mutta joka jäi lähtemättömästi mieleen. Kaveri oli tosi ihastunut siihen, miten monenlaista hyvää gluteenitonta ruokaa suomalaisissa ravintoloissa ja kaupoissa oli saatavilla. Kotona Yhdysvalloissa hän joutui näkemään erikoisruokavalionsa takia huomattavan paljon vaivaa. Täällä löytyi jopa gluteenittomia hampurilaisia.

Juttu tulee minulle usein ulkomailla mieleen, viimeksi vajaat kaksi viikkoa sitten, kun iloiseksi yllätyksekseni sain wieniläisessä kahvilassa muitta mutkitta gluteenittoman leivoksen ja laktoosittoman maitokahvin.

Monissa Keski-Euroopan maissa keliaakikkojen palvelut ovat oman arkikokemukseni mukaan suunnilleen samanlaiset kuin ne olivat Suomessa viisitoista, kaksikymmentä vuotta sitten. Gluteenitonta löytyy yhä useammin mutta ei automaattisesti. Aika usein tarjoilija tai myyjä pähkäilee, maidostako siinä on kysymys vai mistä. Pikkukaupoissa gluteenitonta leipää ei ole välttämättä ollenkaan, ja isoissa marketeissakin vain yhtä tai kahta laatua.

Suomessa ei liene keliakiaa enempää kuin länsimaissa muuallakaan, mutta Suomessa se tunnetaan hyvin, ja elintarviketeollisuus ja kauppa ovat ottaneet sen tosissaan. Gluteenittoman leivän saannissa ja tarjonnan runsaudessa Suomi ajoi vauhdilla ohi esimerkiksi Saksan. Hassua kyllä, juuri sieltä oli kuitenkin tuotu ensimmäiset pehmeät gluteenittomat leivät, jotka muistan joskus 1980-luvulla kaupasta ostaneeni. Niiden maku ei ollut nykyisiin verrattuna häävi, mutta ne olivat iso helpotus, koska sitä ennen oli pitänyt leipoa itse.

Nyt valinnan varaa on siinä missä tavallista leipää syövillä.  Hyvä esimerkki löytyy läheltä. Porokylän leipomo aloitti vain kolmisen vuotta sitten Lieksan leipomossaan gluteenittoman tuotannon, ja nyt sen vakituisessa valikoimassa on jo toistakymmentä lajia gluteenitonta ruoka- ja kahvileipää ja kausituotteet päälle. Leipomo on onnistunut tuotekehityksessään tosi hyvin. Voi kuulosta hullulta, mutta merkitystä on silläkin, että leipomon gluteenittomat riisipiirakat ovat saman näköisiä kuin vanhat kunnon karjalanpiirakat.

Gluteenittomien saatavuudessa ei siis ole valittamista, mutta tuotteiden hinta puhuttaa keliakiaa sairastavia syystäkin. Keliakialiiton tuoreen selvityksen mukaan gluteenittoman ruokavalion aiheuttama lisälasku on keskimäärin 62 euroa kuukaudessa. Laskelma perustuu valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksiin. Totta kai yksilölliset erot ovat isoja. Kasvavan teinipojan leivän kulutus ja kustannukset on ihan eri luokkaa kuin kaltaiseni aikuisen naisen.

Lisäkustannukset ovat onneksi hiukan laskeneet edellisestä, kolme vuotta sitten tehdystä, selvityksestä, mutta summa on iso opiskelijoille, pientä eläkettä saaville ja niille, jotka eri syistä joutuvat sinnittelemään perusetuuksilla.

Viime vuoden alkuun asti lisälaskua huojensi Kelan maksama erikoisruokavaliokorvaus, joka valtion säästötalkoissa poistettiin.  Sitä maksettiin tulotasosta riippumatta, ja on varmaan epärealistista edes toivoa, että se sellaisenaan palautettaisiin.  Olisi kuitenkin viisasta harkita sen palauttamista pienituloisimmille. Yksipuolinen ruokavalio kun on terveysriski, josta koituu omat kustannuksensa.

 

 

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
19.10.2019