Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Kyytiä ennakkoluuloille

IMG_5620

Parikymmentä vuotta sitten ensimmäinen lapsenlapseni sai Pieni maailmanmatkaaja –nimisen tietokonepelin, josta hän nopeasti oppi maitten ja kaupunkien nimiä ja sijainnit kartalla. Aina, kun eteen sattui kartta, hän osoitteli mieleen jääneitä paikkoja. Luettelo meni tyyliin: Suomi, Kajaani, Ruotsi, Saksa, Kazakstan. Alkupään luettelo vaihteli, mutta lorun lopuksi tuli aina Kazakstan, ja sormi meni ihan oikeaan paikkaan.

Jos enteisiin uskoisi, tuota voisi nyt sellaisena pitää.

Kun poikani ja miniäni kesällä kertoivat lähtevänsä töihin – viemään suomalaista koulutusosaamista – Almatyyn Kazakstaniin, ryntäsin ensimmäiseksi katsomaan ulkoministeriön matkustustiedotetta. Onko siellä turvallista? Onko ollut terrori-iskuja? Paikat ovat varmaan ränsistyneitä ja tiet kelvottomassa kunnossa? Onko terveysvaaroja?

Ministeriön matkustustiedote rauhoitti, samoin tietysti pojan perheen terveiset heidän asetuttuaan kaupunkiin ja aloitettuaan työnsä.

Varsinaista kyytiä ennakkoluuloni kuitenkin saivat, kun me vanhemmat menimme käymään Almatyssa. ”Matkailu avartaa” ei todellakaan ole pelkkä tyhjänpäiväinen fraasi.

Suomeen palattuamme kysyin huvikseni kampaajaltani, joka lomillaan reppureissaa paljon varsinkin Aasian maissa, mitä hänelle tulee mieleen Almatysta ja Kazakstanista. Hän tunnusti, että koko Keski-Aasia on jäänyt hänelle tuntemattomaksi ja hahmottomaksi mutta olisikohan vähän nuhruista, köyhää, huonoa palvelua, jälkeen jäänyttä.

Tuttu pariskunta – hyvin koulutettuja ja maailmaa nähneitä eläkeläisiä – kuunteli vähän epäuskoisenakin kun selitin, miten nykyaikaista ja turvallista arki Almatyssa on, miten uskomattoman hyvää on ruoka ja palvelu ystävällistä, miten koulutukseen panostetaan  ja miten hienoilla autoilla kaduilla huristellaan. He olivat silmät ymmyrkäisinä varsinkin siitä tiedosta, että 13-vuotias pojanpoikamme kulkee puolentoista kilometrin koulumatkan yksinään ja että vanhemmat antavat hänen iltaisinkin käväistä yksin kaupassa tai lähteä vanhempien kanssa liikkeellä ollessaan edeltä kotiin.

He pohdiskelivat, eikö se ollut juuri Kazakstan, josta tuttava oli joutunut palaamaan kotiin kesken kansainvälisen työtehtävän, koska maassa oli puhjennut aseellisia levottomuuksia. Asiaa tarkistettaessa kuitenkin selvisi, että kysymys ei ollut Kazakstanista vaan Kirgisian vuoden 2010 levottomuuksista.

Mielikuviamme Keski-Aasian entisistä neuvostotasavalloista hallitsevat sinänsä ihan todet uutiset levottomuuksista, epävakaudesta, korruptiosta ja epädemokraattisuudesta. Maat eivät kuitenkaan ole yksi yhteen samanlaisia kaikki. Myönteinen kehitys on hidas, vähemmän dramaattinen prosessi, joka harvemmin nousee uutiseksi ja mielipiteisiimme vaikuttamaan.

Lehtitietojen mukaan Kazakstan kehittää voimakkaasti matkailua. Hyvät edellytykset sillä siihen onkin, jos olot pysyvät vakaina.  

Pelkästään Almatyssa – entisessä Alma-Atassa – riittäisi katseltavaa viikoiksi, ja moderni pääkaupunki Astana on kuulemma ihan oma lukunsa yhteen ja laaja maaseutu toiseen suuntaan. Monet keskeiset matkailukohteet nojaavat maan mahtavaan luontoon. En ole lukenut varmaan ainuttakaan Almatya koskevaa lehti- tai verkkojuttua tai matkakertomusta, jossa ei olisi mainittu Suurta Almatyjärveä (kuvassa).   2500 metrin korkeudessa oleva, uskomattoman sininen järvi on suosittu käyntikohde ja tiukasti vartioitu kaupungin raakavesilähde.

Katsokaapa muuten karttapalloa. Linnuntietä mitattuna Kazakstanin suurkaupungit ovat huomattavasti lähempänä meitä kuin suomalaisten suosituimpiin lomakohteisiin kuuluva Gran Canaria.

 

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
19.07.2019