Terveyttä kaikille

Lääkkeitä ja ravintoa – oikeaan aikaan oikea määrä

Lääkkeitä ja ravintoa – oikeaan aikaan oikea määrä Aihekuva: Petra Mustonen

Kaikille on tuttua lääkkeisiin liittyvä maininta ”otetaan ennen ateriaa/aterian yhteydessä/tyhjään mahaan jne.” Toisaalta voisi olla myös kehotuksia syödä hyvin lääkkeiden oton yhteydessä tai vastaavasti välttämään ruokailua kahteen tuntiin, kun otat xxx lääkkeen. Jotain yhteistä lääkkeillä ja ruualla on siis olemassa, kun ohjeita niiden samanaikaisesta käytöstä annetaan. Onko niistä apua ja ymmärretäänkö, miksi näitä ohjeita sitten annetaan.

Lääkkeet (tabletit, kapselit ja nestemäiset suun kautta otettavat) ja ravinto kulkevat samaa reittiä meidän elimistössämme; suuhun, ruokatorveen, mahaan, suoleen, maksaan, verenkiertoon, munuaisiin ja lopulta jäänteet virtsan kautta pois elimistöstä. Joskus yhteisestä reitistä on hyötyä ja joskus taas saman reitin samanaikaisesta käytöstä voi olla paljonkin haittaa. Jommankumman hyöty jää saamatta tai jopa aiheuttaa ongelmia. Useille on varmaan tuttua varoitus greippimehun kanssa lääkkeiden ottamisesta tai maidon juomisesta tiettyjen antibioottikuurien aikana. Alkoholistakin varoitetaan lääkkeiden yhteydessä. Nämä eivät olet turhia ohjeita.

Apteekista saa asiantuntevaa ohjausta, ja lääkepakkausten mukana tulevasta tiukkaan taitellusta paperista pitäisi löytyä myös lääkkeen ottamiseen liittyviä neuvoja, usein tosin vaikeasti ymmärrettävässä muodossa pienellä präntillä kirjoittuna. Netistäkin voi löytyä tietoja. Asiantuntija-apu on kuitenkin aina paikallaan mitä useampia lääkkeitä on käytössä, sillä lääkkeillä keskenään voi olla myös haitallisia yhteisvaikutuksia, jotka eivät tule ilmi yhden lääkkeen käytön aikana.

Olisi kuitenkin hyvä ymmärtää, miksi näitä ohjeita annetaan ja että niitä kannattaa noudattaa. Lääkkeistä on tärkeää saada niissä oleva lääkeaine mahdollisimman tehokkaasti vaikuttamaan eli esimerkiksi ”tappamaan bakteerit” tai nostamaan mielialaa vaikuttamalla aivojen tunnekeskuksiin. Toisaalta jotkut lääkeaineet muodostavat muutamien ravintoaineiden kanssa sellaisia yhdisteitä keskenään, että kummastakaan ei ole hyötyä. Ruoka yleensä hidastaa lääkkeen imeytymistä, jos se otetaan ruokailun yhteydessä. Joskus näin on tarpeenkin, kun käytössä on lääke, josta vaikuttavan aineen pitää vapautua hitaasti elimistön hyväksi. 

On kuitenkin myös muistettava, että vastaavasti joidenkin lääkkeiden täytyy päästä nopeasti ohutsuoleen ja maksaan, jolloin ne otetaan hyvissä ajoin ennen ruokailua. Tyhjään mahaan ottaminen tarkoittaa kaksi tuntia ruokailun jälkeen, mutta myös aikaa ennen ruokailua. Varsinkin rasvainen ateria ”viipyy” mahalaukussa pitkään. Joidenkin sairauksien hoidossa käytettävien lääkkeiden oton ja muutamien ravintoaineita sisältävien ruoka-aineiden syömisen välillä täytyy olla useampia tunteja. Esimerkiksi proteiinipitoiset ruoka-aineet, kuten maitotuotteet, kanamuna, liha- ja kalatuotteet sekä soija- ym. kasviproteiinipitoiset ruoka-aineet tulisi nauttia useamman tunnin päästä siihen nähden, miten Parkinsonin taudissa käytettävän levodopan annostus on aikataulutettu. Tällainen tilanne johtuu siitä, että sekä proteiinien aminohapot ja lääkeaine tarvitsevat samaa kuljetustapaa siirtyessään elimistössä ja kilpailevat näin keskenään.

Alussa mainittu greippimehu, itse asiassa kaikki sitrushedelmät syötynä tai juotuna, sisältää useiden lääkeaineiden normaalia hajoamista estäviä aineita aiheuttaen lääkkeen pitoisuuden vaarallisen kohoamisen elimistössä. Henkilön käyttäytyminen voi alkaa muistuttaa esimerkiksi humalaisen toikkarointia. Joka tapauksessa myrkytystilan mahdollisuus ja onnettomuusriski kasvavat. Useilla luontaistuotteilla on samanlaisia vaikutuksia lääkkeiden kanssa, joten on tärkeä kertoa niiden käytöstä hoitavalle lääkärille kuin myös apteekissa.

Varsinkin ikääntyneillä on useita lääkkeitä, jotka saattavat välillisesti tai suoraan olla edistämässä vajaaravitsemusta. Suun kuivuminen syljen erityksen vähetessä sekä maku- ja hajumuutokset vähentävät ruokahalua, kun mieliruuatkin tuntuvat jäävän ”kurkkuun” tai maku muuttua omituiseksi. Tämä olisi syytä muistaa, kun ihmetellään ruokahalun vähenemistä. Vielä joskus lääke saatetaan murskata tai kapseli avata ja sekoittaa lääke vastahakoisen henkilön (lapsi, vanhus, mielenterveyspotilas) ruuan joukkoon. Varmasti ruoka maistuu kamalalta, mutta myös lääkkeen teho on menetetty, sillä ruuan kuumuus ja esimerkiksi happamuus muuttavat lääkkeen imeytymiskelvottomaan muotoon. Toiminta on monessa mielessä turhaa, jopa haitallista, sillä ruuan nautittavuus on pilalla, lääke- ruoka- ja työkustannukset turhia eikä siis hoidosta ole ollut mitään hyötyä.

Syöpähoitojen yhteydessä pitäisi kiinnittää huomio potilaan ravitsemustilan säilymiseen hyvänä. Tutkimuksin on osoitettu, että niin sytostaattihoitoihin kuin sädehoitoon liittyen hyvä ravitsemustila lisää kyseisten hoitojen onnistumista. Kun aloitetaan syövän hoitoa, tulisi potilaan mieliruuat olla tiedossa, sillä päinvastoin kuin olettaisi, niiden syömistä tulisi välttää. Kun hoitoon usein liittyy pahoinvointia, voivat mieliruuat muuttua suussa pahalta maistuviksi tai niihin liittyä muuten epämiellyttävä tunne. Silloin kuntoutumisaikana saattaa vajaaravitsemusriski kasvaa, kun ei ole oikein mitään maistuvaa syömistä. Ennen hoitoa ja hoidon jälkeen on siis pyrittävä hyvään ravitsemustilaan mieliruuilla ja muutenkin monipuolisella ruokavalikoimalla. Sädehoito puolestaan vaikuttaa usein limakalvojen kuntoa heikentävästi, joten ravintoaineiden imeytyminen heikkenee. Etukäteen ravitsemustilan kohentaminen on tärkeää joko tavallisilla, monipuolisesti valituilla ruoka-aineilla tai apteekista saatavilla kliinisillä ravintovalmisteilla. Hyvässä ravitsemustilassa oleva syöpäpotilas kestää paremmin koviakin hoitoja ja näin myös voidaan kotiuttaa nopeammin kuin jo valmiiksi huonokuntoinen potilas.

Kaikille oman tai läheisen lääkityksestä kiinnostuneille on apteekki paras tietojen antaja, kun koko lääkitysrepertuaaria tarkastellaan huolellisesti yhdessä apteekkihenkilökunnan kanssa. Mitä vanhemmasta henkilöstä on kyse tai mitä useampi lääke on käytössä, sitä tärkeämpää on myös ajantasaistaa lääkkeiden annostukset. Hoitava lääkäri tietää, miten elimistön kyky käsitellä lääkkeitä heikkenee iän myötä ja pienentää annostusta, jättää liiat lääkkeet pois tai vaihtaa toiseen lääkkeeseen.  Ravintoaineiden tarve kuitenkin säilyy samana tai jopa kasvaa iän myötä, joten siitä syystä lääkkeiden ja ravinnon välinen oikea keskinäinen suhde on tärkeä hyvävointiseen vanhuuteen.   

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
29.05.2020