Journalistimummi

Arjen ilmiöistä isoäidin maalaisjärjellä.

Länsirajan erilainen korona-aika

20210814_175749

Vanhaksi ehdin, ennen kuin tulin käyneeksi Tornionlaaksossa ajan kanssa. Kun tilaisuus tuli, pääsin tutustumaan ihan toisenlaiseen todellisuuteen. Koronarajoitukset ovat kurittaneet alueen asukkaita huomattavasti raskaammin kuin meitä täällä itärajan tuntumassa.

Ainoa aikaisempi kosketukseni Tornionlaaksoon oli runsaan 30 vuoden takaa, jolloin ajoin Hämeenlinnan seudulta Kilpisjärvelle hakemaan teini-ikäisen lapseni Lapin-vaellukselta kotiin.

Muistan, miten Tornion tienoilla alkoi tuntua, että onhan tässä jo ajeltu, kun tien poskessa oli opaste: Kilpisjärvi 500 km. Pysähdykset olivat ruokailu-, lepo- ja tankkaustaukoja tien varren palvelupisteissä.  Sellainen meno ei seudusta paljon muuta kerro kuin sen, että välimatkat ovat pitkät.

Pari viikkoa sitten kokousmatkalla vietin kolme päivää Tornion seudulla. Vajaan 50 naisen joukolla tutustuimme alueen vahvaan kulttuuriperinteeseen ja tapasimme paikallisia vaikuttajanaisia rajan molemmin puolin.

Haaparanta ja Tornio ovat asukkaiden näkökulmasta yhtä ja samaa kaupunkia. Monista perheistä käydään töissä molemmissa, lapsilla saattaa olla koulu jommassakummassa ja harrastuksia toisessa. Ostoksilla piipahdellaan kummankin puolen kaupoissa. Eräskin äiti kertoi normaaleina aikoina ajavansa Ruotsin ja Suomen välisen rajan yli omien töidensä ja lasten koulujen ja harrastusten takia jopa kuusi kertaa päivässä. Rajaa ei edes ajattele.

Sitten tulivat korona ja maiden erilaiset – pääkaupungeissa päätetyt – toimenpiteet sen hillitsemiseksi.  Kuinkahan moni lieneekin niiden kolmen päivän aikana päivitellyt Helsingin ja/tai Tukholman vähäistä tietämystä ja ymmärrystä alueen ihmisten arjesta.

Täällä, mediasta tilannetta löysästi seuraamalla, ei ainakaan minulle ollut syntynyt ymmärrystä siitä, miten paljon koronarajoitukset ovat monien Tornionlaakson asukkaiden arkista elämää monimutkaistaneet.

Jonkinlaisen käsityksen voisi ehkä saada kuvittelemalla, että Nurmeksessa Porokylän ja vanhan kauppalan välille pystytettäisiin tiesulut, joiden ohi kulkiessaan pitää esittää jos jonkinlaista dokumenttia ja lupalappua.

Aavasaksalta Ruotsin puoleiseen Ylitornioon (Övertorneå) ajettiin muitta mutkitta, mutta Ruotsin puolelta Tornioon palattaessa touhu oli kuin Schengen-rajalla. Bussiin tuli rajavartiolaitoksen mies, joka tarkasti jokaisen matkustajan rokotustodistuksen ja passin tai henkilökortin. Rokotustodistuksesta piti ilmetä, että toinenkin piikki oli saatu viimeistään kaksi viikkoa aikaisemmin. Tietenkin kaikilla oli paperit kunnossa. Meille etukäteen tehty selväksi, että muuten seuraa karanteeni.

Olipa muuten korona-ajan pitkän eristäytymisen ja harvojen kulttuuritapahtumien jälkeen virkistävää päästä näkemään vähän maailmaa – toki tiukkojen turvallisuusjärjestelyjen ja henkilökohtaisten varotoimien myötä.

Niitä noudattamalla maailma alkaa sittenkin avautua, ja se on helpottava tieto. Se viesti kun menisi perille niillekin, jotka eivät nyt rokotuksiin tai edes maskeihin ja turvaväleihin usko.

Naisliittolaisten tapaamiselta Torniossa ei ole raportoitu yhtään korona-altistusta saati tartuntaa.

 

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
25.09.2021

By accepting you will be accessing a service provided by a third-party external to https://www.ylakarjala.fi/