Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Loppiainen – vuoden helpottavin päivä

Loppiainen – vuoden helpottavin päivä

En pidä joulusta. En ole pitänyt kuuteen vuoteen. Se ei johdu ällöttävistä tonttulauluista tai yliarvostetuista laatikkoruoista, vaikka ne eivät toki kohenna mieltäni, vaan jouluinhoni on paljon syvemmällä.

Jouluun liittyy valtavasti odotuksia ja paineita. Pöydän täytyy olla koreana, koko perheen on kokoonnuttava saman katon alle eikä kukaan saa itkeä saatika mököttää. Tuhmasti käyttäytyvät lapset eivät saa lahjoja.

Yleinen käsitys joulusta on naiivi. Joka vuosi saa lukea artikkeleita isovanhemmista, jotka ottavat pikavippejä kestitäkseen aikuisia perheenjäseniään sekä yksinäisistä ihmiskohtaloista. Menetetyt läheiset pyörivät mielissä. Aaton lopputulema on usealle pettymys, uupumus, ahdistus tai suru päälle liimatun hymyn ja touhotuksen takana.

Vaikka henkilökohtaisesti päättäisikin viettää rennon joulun, paineet täydellisestä joulutunnelmasta ovat myös yhteiskunnallisia. En ole vielä keksinyt, kuinka niitä pääsisi pakoon mainosten ja radioiden pauhatessa. Avioerolapsena olen kuuden vuoden ajan itkenyt jokaisena jouluaattona. Yleensä salaa, koska jouluna ei saa surra. "Täydellinen joulu" ei ole minulle koskaan mahdollinen. Läheiseni ovat ympäri maailmaa. Joudun aina kaipaamaan jotakuta.

Uskallan väittää, että jouluna syntyy kerralla vuoden eniten ruokahävikkiä. Metsistä kaadetaan paljon kuusia, arvokkaita hiilinieluja, joista osa jää myymättä. Kulutushysteria alkaa jo lokakuussa. On hurjia alennuksia ja ennen kaikkea paineita ostaa paljon lahjoja huolimatta niiden tarpeellisuudesta tai lahjoittajan taloudellisesta tilanteesta. Luonto kärsii valtavasti ja osa joutuu elämään makaroneilla seuraavat viikot.

Joulun ruokailukulttuuri on mielestäni myös ongelmallinen. Juhlapyhinä korostuu muiden ulkomuotojen ja lautasten sisältöjen kommentointi. Kasvissyöjän elämäntapa kyseenalaistetaan. Ähkyyn asti nautiskelijalle naureskellaan ja pieniruokaista painostetaan hakemaan lisää. En ymmärrä miksi. Syömishäiriötaustaisena kasvissyöjänä ajatus joulun ruokapöytäkeskusteluista tuntuu aina stressaavalta.

Onneksi joulu on tältä erää ohi. Valitettavasti tiedän, että en ole ainoa, joka tuntee näin. Jouluasenteet ovat kipeästi muutokset tarpeessa.  

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
25.09.2020