Matkan päästä

Lopun alkua

Lopun alkua

Valitsin ensimmäiseen blogiini varsin dramaattisen aloituksen ottaen huomioon sen, mistä todella aion puhua. Aiheeni ei suinkaan ole ekokatastrofin ja ylikansoituksen syöksemä maailmanloppu, vaan oman vähäpätöisen elämäni keskivertoa suuremmat muutokset. Olen tämän kevään ylioppilas, joka on muuttamassa syksyllä Nurmeksesta Joensuuhun. Kyseessä on siis yhden aikakauden päätös, lopun alku.

Mutta miksipä aihe ei olisi suuri, dramaattinenkin – niin merkittävä, että olen rakentamassa kokonaisen blogin sen ympärille. Tietenkin on jännittävää muuttaa ensimmäiseen omaan asuntoon ja luoda uudet rutiinit. Olkoonkin, että moni tuttu asuu Joensuussa ja kotiinkin pääsee paikallisjunalla. Jos olisin ollut villi, olisin tietysti aloittanut itsenäisen elämäni jossain muualla. Vieraassa ja kaukaisessa kaupungissa, ehkä Helsingissä, Lontoossa tai New Yorkissa. Paikallinen suurkaupunkimme Joensuu kuitenkin kelpaa minulle. Pääsin lukemaan venäjän kieltä ja kulttuuria yliopistoon suoravalinnalla, ja opiskelupaikka kuulosti kuin minulle luodulta.

Olen asunut Nurmeksessa, tarkemmin sanottuna Höljäkässä, koko ikäni. Täällä olen ottanut ensimmäiset askeleeni, sanonut ensimmäiset sanani ja saanut ensimmäiset ystäväni. Nurmeksessa asuminen on ollut minulle niin itsestään selvää, etten ole edes juuri pohtinut, millaista olisi elää muualla. Olen tottunut siihen, että metsään pääsee kävelemään koska tahansa ja että kaupassa ei kannata välimatkojen vuoksi käydä päivittäin. Tiedän monia nuoria, jotka vannovat muuttavansa isompiin kaupunkeihin heti kun tilaisuus sen suo, yleensä peruskoulun päätyttyä. Tiedänpä myös monia, jotka ovat uhoamisesta huolimatta jääneet – tai palanneet.

Minulle Nurmes on aina ollut ihan kelpo asuinpaikka. Ehkä en ole julkisen liikenteen vähyyden, talven pimeyden ja piirien pienuuden suurin fani, mutta luontoa, rauhaa ja harrastusmahdollisuuksia arvostan. Tiedän silti, että minun on lähdettävä. Ei ainoastaan opiskelupaikan vaan myös itseni vuoksi.

Nykyään puhutaan paljon maaseudun tyhjenemisestä. Nuorten toivotaan jäävän kotipaikkakunnilleen, jotteivat ne kuolisi pystyyn. Lukiossakin meiltä kysyttiin ihan suoraan, mitä kaupunki voisi tehdä, jotta jäisimme. En tarkoita olla synkkä, mutta rehellinen vastaukseni taitaisi olla: ei mitään. Nurmeksessa ei ole mitään vikaa, paitsi se, että se on kaikki, mitä tähän asti tiedän. Minun on saatava kokeilla jotakin uutta. Tulevaisuus on muualla, tai sitten ei ole. En voi tietää ennen kuin menen katsomaan.

Tässä blogissa siis käsittelen sitä, millaista on muuttaa. Millaista on lähteä kokeilemaan omia siipiään (melko turvallisesti) Joensuuhun, miltä vanha kotikaupunki näyttää, kun sitä katsoo matkan päästä. Osaanko solmia vuokrasopimuksen, entä löydänkö asuntooni hyvän vessaharjan? Opinko jotain uutta yliopistolla tai sen ulkopuolella? Räpiköinti on vielä alkutekijöissään, joten ehditte vielä aivan hyvin hypätä matkaan. Lämpimästi tervetuloa!

 

 

Kommentit 1

Vieras - Leena Eskelinen päiväyksellä 24.06.2020 08:11

Mielenkiintoinen pohdiskelu. Palautuu elävästi oma 49 vuoden takainen tilanne mieleen: tarve ja into siirtyä uuteen elämänvaiheeseen monien kouluvuosien jälkeen. Lähdön ei kohdallasi tarvitse olla absoluuttinen, kuulostaa siltä. Hyvää matkaa tulevaisuuteen!

Mielenkiintoinen pohdiskelu. Palautuu elävästi oma 49 vuoden takainen tilanne mieleen: tarve ja into siirtyä uuteen elämänvaiheeseen monien kouluvuosien jälkeen. Lähdön ei kohdallasi tarvitse olla absoluuttinen, kuulostaa siltä. Hyvää matkaa tulevaisuuteen!
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
09.07.2020