Iivarin passissa

Nuoren hirven mölinöitä metsän keskeltä.

Messuilla tavataan

Messuilla tavataan

Meikähirvelle sitä sattuu ja tapahtuu. Piipahdin tuossa eilenaamulla anivarhain tutustumassa ensi viikonlopun työsarkaan tuolla Hyvärilän suunnalla Pielis-areenan tuntumassa. Siellä kun alkavat ne Pielisen messut, minne tämä poika on tulossa edustustehtäviin.

Sen verran arka luontokappale kun olen, pyysin kaveriksi pahvipää serkkupoikaa, joka on tottunut enemmän kaupunkikuvassa patsasteemaan. Ihmiset kun tykkäävät valokuvauttaa itseään sen pahvipään kanssa.

Asettelin serkkupojan areenalle asemiin, kun oma turpa otti vainua aamukasteessa kasvavasta ruohosta. Sitä tuoksua luontokappale ei voi vastustaa, joten ei kun sorkat soiden vihreille kunnaille.

Olinkin jo pidemmän aikaa hirvitellyt hyvän ruohon tuhlaamista, kun parhaassa kasvussa oleva viheriö ajetaan muutaman millin sänkeen heti, kun se on saatu lannoitettua kasvuun. Ehdinpäs aamun hämärissä ennen niitä päältä ajettavia niittokoneita.

Hornin heinää turpaan ähkyksi asti, ja hätähän siinä ennen pitkää tuli. Mutta sitähän varten siellä on kenttä täynnä niitä reikiä. Laskujeni mukaan yhdeksän, joihin ihmiset upottavat niitä valkoisia pallojaan. En kyllä ymmärrä miksi, koska he noukkivat ne pian piilottamisen jälkeen ylös joko ilosta kiljuen tai hammasta purren. Tämä hirvipoika pudotteli sekaan ruskeita ja vähemmän pyöreitä, eikä pahemmin iloinnut tai irvistellyt. Eikä ollut aikomustakaan alkaa noukkia niitä ylös.

Helpotus oli kuitenkin lyhyenpuoleinen, kun muina hirvinä pistelin kentän reunalle tuulen yläpuolelle. Siitä minut tempaistiin yläilmoihin ja hetken arvelin, että kyyti tässä kylmenee. Ei suinkaan, sehän oli tämä messupäällikkö, joka nappasi minut syliin ja alkoi tuttavuutta hieroa. Sanoi tulleensa tarkastamaan aamutuimaan, että kaikki on kunnossa lauantaina alkavia messuja varten. Sanoi ihmetelleensä, että rusakkoko se siellä kentän reunalla kykkii.

Käänsin puheet asialinjoille. Ollaan vähän niin kuin kollegoja. Edustustehtävissä. Siitä se juttu oikeni uomilleen, ja aamu valkeni mukavia jutellessa.

Kuulin, että messuille on tulossa tuhatmäärin messuvieraita. Mahtaa siellä käydä kahden päivän aikana melkoinen vilinä ja vilske. Siellä sitä meikähirvikin pahviserkkunsa kanssa palloilee. Meikäläinen on se enemmän liikkuvainen, joka jakaa karkkeja koristaan kaikille lapsille ja lapsenmielisille. Pahviserkku on enemmän paikoillaan, mutta meikäpoika livahtaa aina tilaisuuden tullen myös ulko-osastoille. Sielläkin on paljon nähtävää. On niitä suomenhevosiakin. Tarvii varmaan käydä tuttavuutta hieromassa.

Ohjelmaa ja muuta tarjontaa on kaikenikäisille vauvasta vaariin, joten etköhän sinäkin lähde messiin. Minut tavoittaa ensimmäisenä messupäivänä lauantaina iltapäivällä yhden ja kolmen välillä. Pahviserkku päivystää paikallaan molempina messupäivinä koko ajan. Ei kun rohkeasti juttusille, sitähän varten siellä liikutaan. Meitä saa sitten myös valokuvata. Saa vapaasti valita, kuvauttaako itsensä pahvisen serkkupojan kanssa vai aidon luontokappaleen vai molempien. Messut on täynnä mahdollisuuksia, joten sekaan vaan.

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
15.07.2019