Ikuista välivuotta viettämässä: Mietteitä Kallaveeltä

Kerroin aikaisemmassa tekstissäni muutostani Kuopioon. Ensimmäiset kuukaudet ovatkin takana, ja hengissä on pysytty.

Kuitenkin välillä on tullut ylä- sekä alamäkiä matkan varrelle. Elämäähän se vain on, pääasia, että koittaa nauttia pienistä asioista. Olenkin tottunut ruuhkiin moottoriteillä sekä pitkiin matkoihin kohteiden välillä. Autooni onkin tullut jo reippaasti kilometrejä lisää, mutta niin vain vanhukseni jaksoi tänäkin aamuna lähteä liikkeelle. Kehumisen takia voidaan jo olettaa, että huomenna sakkaa Mazdan moottori pahemmin kuin koskaan.

Kaupoista on mahdoton löytää nopeasti mitään, varsinkin kun eksyy Prismaan. Savilahden alue on nimittäin käännetty ympäri, ja tietyömaat piinaavat henkilöautolla ajamistakin. Miettikää, kuinka ilkeältä tuntuu ajaa kuorma-autolla kyseisissä paikoissa. Liikenteessäkin on välinpitämättömyyttä. Olen lukenut Facebookin puskaradiosta kertomuksia, kuinka porukka on töhöillyt tuolla alueella. Ja kyllä, nuorisokin käyttää Facebookia. 

Ero esimerkiksi Nurmekseen verrattaessa on suuri, mitä tulee välimatkoihin. Päivittäin koulumatkaan menee reippaasti yli puoli tuntia yhteensä. Matkoihin Niiralaan, jossa sijaitsee jäähalli ja työpaikkani, joutuu varaamaan 15 minuuttia suuntaansa. Pidän siis salibandykerhoa esikouluikäisille, ja olen tykännyt mahdottomasti siitä.

Kyseessä siis vajaa kolmen kilometrin matka. Vaikkei Kuopio olekaan suurkaupunki, on kevyttä liikennettä huomattavasti enemmän kuin Nurmeksessa. Sähköpotkulaudat, kaupunkipyörät sekä jalankulkijat eivät kuitenkaan ole vielä aiheuttaneet suuria vahinkoja liikenteessä. Harmaita hiuksia senkin edestä.

^Toisaalta on miellyttävää, kun tekemistä ei tarvitse erikseen keksiä. KalPan kotipelit käyn katsomassa, jonka lisäksi katson vieraspelit kotona. Asia ei ole uutta elämässäni, koska kyseessä on laskujeni mukaan kuudes kausi peräjälkeen, kun katson jokaisen mahdollisen ottelun. Myös Kuopion kaupunginkirjasto sekä Finnkino Scala ovat tulleet tutuiksi. Teatterissa en ole käynyt, mutta sekin olisi hauska kokemus. 

Vielä en ole suuremmin haikaillut Nurmekseen palaamisesta, mutta toisaalta mistäpä sen tietää, vaikka tie sinne veisikin tulevaisuudessa. Unelmani on kuitenkin nähdä muutakin kuin kotikulmani. Täytyy muistaa, että välillä on suotavaakin pysähtyä aloilleen. Nytkin tuntuu, että jokainen viikonloppu olen ollut menossa. En kuitenkaan valita, koska nautin asioiden näkemisestä! 

Jatkossa pyrin kertomaan muistakin kommelluksista enemmän tänne blogiini. Ikinä ei tiedä, mitä tielleen tulee, ja sekös on mahtavinta. Ja vielä parempaa on ikuistaa hetket paperille ja lukea niitä jälkikäteen. 

Oikein onnellista sekä turvallista vuotta 2023 kaikille!