Jutelmia

Ajattelemattomia ajatuksia nuoren näkökulmasta.

Miksi tahdot näyttää hyvältä?

Miksi tahdot näyttää hyvältä?

Kävin kampaajalla viime viikolla. Pyysin pätkäisemään hiuksistani pois kymmenen senttiä, ja värjäytin tukkani oranssiksi. Ja voi että, kuinka tyytyväinen olinkaan! Itsevarmuuteni koheni ja tunsin oloni heti energisemmäksi.

 

Joku olisi saattanut sanoa, että älä mene kauniita kutrejasi turmelemaan, muuten kadut vielä. Toinen saattaisi paheksua sitä, kuinka paljon tyylimuutos vaikuttaa minuun psyykkisesti. Totta puhuen hämmennyin siitä itsekin.

Ulkonäkö on monille, kuten myös minulle, tärkeä osa identiteettiä ja keino ilmaista itseään. Pukeutumalla huppariin viestitän olevani rento tyyppi, bändipaita kielii musiikkimaustani ja rauhanmerkki-korvakorut elämänasenteestani. Vaikka en itse vaatteita valitessani juurikaan mieti niiden syvempää merkitystä, muut ihmiset tekevät alitajuntaisesti analyyseja persoonastani juurikin kuoreni perusteella. Se vain on luonnollista.

Liian pitkälle mennään kuitenkin siinä vaiheessa, kun oma ulkonäkö ahdistaa ja määrittää elämää. Vaikka laittautuminen onkin usein hauskaa, ei esimerkiksi epäonnistuneen silmänrajauksen tai huonon hiuspäivän tulisi pilata fiilistä kokonaan. Kaikkien olisi syytä miettiä, miltä haluavat näyttää – ja ennen kaikkea miksi.

Nykypäivänä ulkonäkö onkin yhteiskunnassamme ehkä suuremmassa roolissa kuin koskaan aiemmin. Kosmeettinen kirurgia ei ole enää vain rikkaiden etuoikeus, ja epärealistiset kauneusihanteet ovat tulleet netin myötä osaksi lähes jokaisen arkea. Meikkaamista ja huoliteltua ulkonäköä pidetään normina, josta poikkeamista usein oudoksutaan. Niinpä ei olekaan ihme, että tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista naisista (ja todennäköisesti miehistäkin) on tyytymättömiä ulkonäköönsä. Surullista ja järjetöntä se silti on.

Eräällä välitunnilla aloin ystäväni kanssa miettiä, miltä me ihmiset näyttäisimme, jos emme olisi muokanneet ulkonäköämme tai käyttäneet kosmetiikkatuotteita ikinä. Emme föönanneet hiuksiamme, poistaneet karvojamme, punanneet huuliamme tai leikanneet kynsiämme. Varmaankin muistuttaisimme apinoita. Silloin meitä saattaisi olla vaikeaa edes erottaa näistä rakkaista naapurilajeistamme. Olisimme varmaankin stressittömämpiä, ja meiltä vapautuisi valtava määrä energiaa kaikkeen muuhun. Mutta toisaalta, kuinka sitten erottuisimme joukosta?

 

Kommentit

Ei kommentteja
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
19.10.2019